Siirry pääsisältöön

Yksi virhe riittää



Suomessa on noin 360 000 henkilöä, jolla on maksuhäiriömerkintä. Lukema on lähes sama kuin 1990-luvun laman jälkeisinä vuosina. Määrä on niin suuri, että jokainen varmasti tuntee jonkun, jolla on ongelmia asian kanssa. Olkoonkin, että maksuhäiriön mukanaan tuoman häpeärangaistuksen myötä asiaa harvemmin tuttaville mainostetaan. 

Vaikka olisikin helppoa ajatella, että maksuhäiriöiset henkilöt ovat alkoholisoituneita hulttioita, niin asia ei ole suinkaan näin yksioikoinen. Yhä useammin he ovat rehellisiä työssäkäyviä tai opiskelevia ihmisiä. Isäsi, äitisi, veljesi, siskosi, työkaverisi. Jollain heistä saattaa olla tietämättäsi maksuhäiriön taakka kannettavanaan. Itse uskon yksilönvastuuseen ja jokainen maksuhäiriömerkinnän on tehnyt virheitä elämässään. Syyllinen löytyy poikkeuksetta sieltä peilikuvasta, mutta raadollista on se, että yksikin virhe riittää. Jos säästöjä tai turvaverkkoa ei ole, niin pienikin erehdys oman tulotason arvioinnissa saattaa johtaa huonoihin lopputuloksiin. Hyvin nopeasti saattaa tulla vastaan tilanne, jossa joutuu velalla maksamaan entistää velkaa pois. Joskus tuo on varmasti ihan hyväkin ratkaisu, mutta toisinaan se lähettää henkilön kierteeseen, jonka päässä ei ole aarrearkkua vaan päinvastoin maksuhäiriö ja ulosottomies. 

Koneportaissa on punainen ”hätäseis” nappula. Kun henkilölle lyödään maksuhäiriömerkintä tai se on uhkaamassa, niin on pakko painaa nappia. Kaikki tulevaisuudensuunnitelmat uusien kalusteiden hankinnasta lomamatkaan pitää laittaa stopille, kunnes tilanne tasoittuu. Jos tasoittuu ollenkaan. Silloin alkaa eläminen jatkuvassa stressin tilassa. Taakka kulkee mukana kouluun, työpaikalle, illanistujaisiin, kauppaan, bussiin, eikä se välttämättä unissakaan jätä rauhaan. Erityisen raskaaksi sen tekee häpeärangaistus. Eihän tuollaisesta asiasta sovi kylillä huudella, korkeintaan kertoo muutamalle parhaalle ystävälle. Se on toki hassua, että hetken päästä kaikki kyllä tietävät asiasta. 

Kuten hyvin tiedetään, maksuhäiriöisiä Suomessa kohdellaan kuin rikollisia. Luottokortit viedään pois, osamaksulla ei saa ostaa edes pesukonetta, vuokra-asuntoa on mahdoton hankkia ja jokaista tapahtumaa tililläsi seurataan suurennuslasin kanssa. Mitä tuossa tilanteessa sitten voi tehdä? Vaihtoehtoja tuskin on kahta enempää. Taistele tai luovuta. Joko laitat elämän lopullisesti ranttaliksi tai sitten käyt läpi kipeän sopeutumisprosessin ja tyydyt elämään päivästä päivään. Jos ei muuta, niin ainakin sillä voi lohduttautua, että kohtalontovereita on yli 360 000. 

- Matti

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...
Lähetä kommentti
Lue lisää