Markkinatalouden ja tarkemmin ottaen kapitalismin edut ovat
kiistattomia. Kapitalismin alettua leviämään 1820-luvulla on ihmisten elintaso
lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun. Kapitalismi oli merkittävin teollistumisen
väline. Sodat ovat vähentyneet, mikä on luettavissa markkinatalouden
saavutukseksi : mitä enemmän soditaan, sitä enemmän se tulee vaikuttamaan valtiontalouteen.
Sotimisen seurauksena voi olla eristäminen vapaan globaalin markkinatalouden
ulkopuolelle, mikä on valtava pelote monille nykyvaltiolle.
Pelkkää hyvää siis? Ei aivan. Näiden kuluneen parinsadan
vuoden aikana rahan valta on läpitunkenut kaikkialle yhteiskuntien rakenteisiin
ja tahti on vaan kiihtymään päin. Minkä tahansa päätöksen, olkoon se sitten
korkean tason poliittinen tai yrityselämän päätös, tai kansalaisen
arkielämässään tekemä valinta pystyy perustelemaan rahalla. Päätökset
tapahtuvat tiedostamatta ja kyseenalaistamatta. Kaikesta toiminnasta pitää
saada itselle hyötyä. Miksi ei rakenneta pieniä vuokra-asuntoja, joista on
useissa kasvukeskuksissa huutava pula, vaan keskitytään erityyppisen
asuntorakentamiseen? Vuokra-asunnot eivät tuota samalla tavalla. Yksikään
rakennusyritys ei lähde pykäämään vuokra-asuntoja ilman muhkeaa valtion tukea,
koska se on tappiollista. Miksi rakennusyritys tekisi jotain, mistä se ei itse
(rahallisesti) hyödy? Eihän sen tarvitsekaan, on yleisesti hyväksytty vastaus
kysymykseen.
Miten minä hyödyn tästä? Tuo on sellainen kysymys, jonka
kukin joutuu itselleen esittämään tasaisin väliajoin ihan asemasta ja
elämäntilanteesta riippumatta. Minkä takia pitäisi tehdä yhtään mitään, jos
siitä ei itse hyödy? Monien ihmisten katsannossa maksimaalinen oman hyödyn
tavoittelu ei ole ahneutta, vaan pelkästään järkevä ja ”ainoa oikea” tapa
toimia.
Raha vaikuttaa kaikkeen ja kaikkialla, siitä on tullut
eräänlainen uskonto. Jos ajanlaskun ensimmäisellä vuosituhannella ihmisen ei
sopinut haastaa Jumalan sanaa, niin tänä päivänä ihmisen ei sovi haastaa rahan
valtaa. Jos sen tekee, joutuu eristyksiin. Ikävin sivujuonne tässä kaikessa on
se, että tietyssä määrin ihmisarvoa on alettu mittaamaan rahalla. Ihmisen ”suuruus”
ja merkitys määräytyy sen mukaan mitä pankkitili sanoo ja kuinka paljon hän
omistaa maallista omaisuutta. Osalle jopa elämänkumppanin valinta on kylmän
kliininen päätös, perustuen rahan valtaan.
Rahan valtaa tai rahauskontoa ei voi murtaa, koska se on
ulottanut lonkeronsa kaikkialle. Se, mitä kukin voi tehdä on tiedostaa asian. Kun
sen tiedostaa, niin sen jälkeen voi tietoisesti toimia toisin ja välillä tehdä
jotakin mistä ei saa itse suoranaista hyötyä, ja näin on maailmasta tehty taas
hieman parempi paikka.
-
- Matti
Kommentit
Lähetä kommentti