Siirry pääsisältöön

Kylän juorut



Pienen paikkakunnan tiiviissä yhteisössä asumisessa on paljon hyviä puolia. Jos jäät autolla lumihankeen jumiin, niin varmasti saat naapurilta työntöapua. Ihmisillä on tapana tervehtiä toisiaan ja jäädä juttelemaan, mikä saattaa tehdä esimerkiksi kauppareissusta suorastaan ison tapahtuman. Talkoot ovat oikeasti vaihtoehto jonkin homman tekemiselle. Tuo on välittämistä ja sellaista yhteisöllisyyttä, mikä isommista kaupungeista saattaa puuttua. 

Tuollaisessa ”kaikki tuntee kaikki” porukassa on kuitenkin kääntöpuolensa. Mille tahansa yhteisölle väistämättä muodostuu ydinporukka, joka määrittää yhteisöä. Ikään kuin toimintaa ohjaava johtokunta, epävirallisessa muodossa tietysti. Ydinporukka määrittää sosiaaliset normit ja kontrolloi niitä. Tuosta sitten muodostuu pikkuhiljaa laajalti hyväksytty käsitys millainen on oikea tapa ™ elää yhteisössä. 

Jos satut olemaan tuossa ydinporukassa mukana, niin ongelmaa ei ole. Päinvastoin, olettaisin että tuo on varsin onnellinen tilanne. Ongelma kuitenkin syntyy heti kun joku yhteisön jäsen poikkeaa normista, on siis jollain tapaa erilainen. Muodostuu puolustusreaktio, jossa erilaisuus tuomitaan normien vastaiseksi. Ja tuosta ei ole enää pitkä matka pienten paikkakuntien vitsaukseen, juoruihin.
Monesti nuo juorut ovat melko harmittomia, mutta toisinaan ne ottavat äärimmäisiä muotoja. Väitetään esimerkiksi jonkun olevan raskaana (vailla mitään totuusperää) tai väitetään jonkun jopa kuolleen. (vailla mitään totuusperää.) Moni lukija varmaan tietääkin, että tuo ei ole mitään satua, vaan ihan todellisuutta. Tuo on keino sulkea erilainen ihminen tehokkaasti ulkopuolelle. Juorujen uhri on heikossa asemassa. Vaihtoehtoina on antaa anteeksi ja pyrkiä takaisin yhteisöön tai lähteä ja luovuttaa. Monestikaan lähteminen ei ole mahdollista, joten on vaan pakko jatkaa elämäänsä leima otsassaan.

Tuossa nyt liikutaan aika teoreettisella ja abstraktilla tasolla, mutta jokainen pienellä paikkakunnalla elänyt varmasti tietää mitä ajan takaa. Erilaisuutta voi olla vaikka se, että menestyy liian hyvin koulussa tai pukeutuu ”väärällä tavalla” kauppaan mennessään tai yksin asuminen vielä 25-vuotiaana tai nopea lihominen/laihtuminen. Normeja määrittävä ydinjoukko ei sitä itse tiedosta, mutta tuossa se tulee tehneeksi karhunpalveluksen itselleen. Käännytään sisäänpäin, nurkkakuntaistutaan, häädetään kaikki erilaisuus pois ja jäädään vellomaan pysähtyneisyyden tilaan. Tuollaiseen porukkaan ei kukaan halua liittyä, ja vähitellen se kuolee pois. 

-        -  Matti


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...
Lähetä kommentti
Lue lisää