Siirry pääsisältöön

Rahaa kaikille! Perustulosta asiaa.



Yle näytti eilen (20.3) Silminnäkijä dokumentin, jonka aiheena oli perustulo. Dokumentti oli kuvattu ikuisessa henkisessä kodissani Valtimolla, joten se oli hyvin läheinen. Mutta niin oli dokumentin aihekin, perustulo. 

Käsitteellä tarkoitetaan jokaiselle kansalaiselle vastikkeetta jaettavaa kuukausittaista rahasummaa. Ilmaista rahaa. Äkkiseltään tuo sotii oikeudenmukaisuuden tajua vastaan. Eihän voi olla oikein, että toinen raataa otsa hiessä töitä, ja toinen pelaa Xboxia ja nostaa ilmaiset massit. Tuollainen järjestelmä passivoi ja suorastaan kannustaa laiskuuteen. Näin itsekin ajattelin vielä jokin aikaa sitten, mutta asioissa on yleensä monta eri puolta. 

Perustulon suurin etu olisi se, että tukibyrokratia poistuisi. Ensinnäkin yksittäiselle ihmiselle olisi äärimmäisen huojentavaa, että ei tarvitsisi sinne Kelan luukulle toimittaa miljoonaa erilaista liitettä, että saa rahat leipään. Byrokratian väheneminen näkyisi myös siellä luukun toisella puolella. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät voisivat keskittyä siihen oikeaan työhönsä – ihmisten tukemiseen ja auttamiseen – sen sijaan, että toimivat pankkiautomaatteina, kuten nykyään. Opintotuki, peruspäiväraha, vanhempainpäiväraha, työmarkkinatuki, asumislisä, koko tämä tukimuotoviidakko saisi jäädä historiaan. Toimeentulotuki olisi ainoa, joka tulisi säilyttää perustulon rinnalla. 

"Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä." Näin sanotaan Raamatussa, mutta joskus on vain niin, että sitä työtä ei parhaalla tahdollakaan löydy. Toisekseen tuossa jakeessa ei puhuta nimenomaisesti palkkatyöstä. Etenkin Valtimon kaltaisella pienellä paikkakunnalla sitä (palkka)työtä ei vaan yksinkertaisesti ole. Tuo taas pakottaa lähtemään pois kotipaikkakunnalta ja maaseutu autioituu. Perustulo saattaisi edistää sitä, että koko maa pysyisi asuttuna, joka on taas minulle keskustalaisen arvomaailman omaavana ihmisenä äärettömän tärkeää. 

Argumentteja on siis puolesta ja vastaan. Itse näen kompromissina osittaisen perustulomallin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen tosiaan saisi perustulon, mutta suuruudeltaan sen tulisi olla riittävän pieni, kokoluokkaa 400€/kk. Tuolla ei elä ihmisarvoista elämää, se on selvä. Ajatuksena ei olekaan se, että valtio syytäisi ilmaista rahaa ovista ja ikkunoista, vaan työn kannustavuuden tulee säilyä. Tuota 400€ summaa voisi sitten täydentää tekemällä tärkeää osa-aikatyötä, josta saatavalla palkalla ei muuten tulisi toimeen. Toki perustulo kuuluisi yhtä lailla myös hyvin tienaaville ihmisille, mutta verotuksen kautta sen suhteellinen hyöty jäisi pienemmäksi. ”Kannustinloukku” on tilanne, jossa työnteko ei ole taloudellisesti kannattavaa, koska sosiaalituet ovat suurempia kuin työstä saatava palkka. Perustulo poistaisi tällaisen ansan. Kuten jo aiemmin sanoin, aina sitä työtä ei vaan löydy, eikä perustulo sitä ratkaisisi. Sen vuoksi toimeentulotuki viimekätisenä keinona täydentää perustuloa olisikin säilytettävä, jotta kaikilla olisi rahaa ihmisarvoiseen elämään. 

Näin ne mielipiteet muuttuu. Vielä vuosi sitten olisin varmasti vastustanut perustuloa jokaisella solullani, mutta toisaalta olenhan minä 5-vuotiaana sanonut, että en tykkää tytöistä. Mitä enemmän tätä perustuloajatusta on päässään pyöritellyt, sitä paremmalta se on alkanut kuulostaa.
-         
Matti

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...