Rahaa kaikille! Perustulosta asiaa.

Yle näytti eilen (20.3) Silminnäkijä dokumentin, jonka aiheena oli perustulo. Dokumentti oli kuvattu ikuisessa henkisessä kodissani Valtimolla, joten se oli hyvin läheinen. Mutta niin oli dokumentin aihekin, perustulo. 

Käsitteellä tarkoitetaan jokaiselle kansalaiselle vastikkeetta jaettavaa kuukausittaista rahasummaa. Ilmaista rahaa. Äkkiseltään tuo sotii oikeudenmukaisuuden tajua vastaan. Eihän voi olla oikein, että toinen raataa otsa hiessä töitä, ja toinen pelaa Xboxia ja nostaa ilmaiset massit. Tuollainen järjestelmä passivoi ja suorastaan kannustaa laiskuuteen. Näin itsekin ajattelin vielä jokin aikaa sitten, mutta asioissa on yleensä monta eri puolta. 

Perustulon suurin etu olisi se, että tukibyrokratia poistuisi. Ensinnäkin yksittäiselle ihmiselle olisi äärimmäisen huojentavaa, että ei tarvitsisi sinne Kelan luukulle toimittaa miljoonaa erilaista liitettä, että saa rahat leipään. Byrokratian väheneminen näkyisi myös siellä luukun toisella puolella. Esimerkiksi sosiaalityöntekijät voisivat keskittyä siihen oikeaan työhönsä – ihmisten tukemiseen ja auttamiseen – sen sijaan, että toimivat pankkiautomaatteina, kuten nykyään. Opintotuki, peruspäiväraha, vanhempainpäiväraha, työmarkkinatuki, asumislisä, koko tämä tukimuotoviidakko saisi jäädä historiaan. Toimeentulotuki olisi ainoa, joka tulisi säilyttää perustulon rinnalla. 

"Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä." Näin sanotaan Raamatussa, mutta joskus on vain niin, että sitä työtä ei parhaalla tahdollakaan löydy. Toisekseen tuossa jakeessa ei puhuta nimenomaisesti palkkatyöstä. Etenkin Valtimon kaltaisella pienellä paikkakunnalla sitä (palkka)työtä ei vaan yksinkertaisesti ole. Tuo taas pakottaa lähtemään pois kotipaikkakunnalta ja maaseutu autioituu. Perustulo saattaisi edistää sitä, että koko maa pysyisi asuttuna, joka on taas minulle keskustalaisen arvomaailman omaavana ihmisenä äärettömän tärkeää. 

Argumentteja on siis puolesta ja vastaan. Itse näen kompromissina osittaisen perustulomallin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen kansalainen tosiaan saisi perustulon, mutta suuruudeltaan sen tulisi olla riittävän pieni, kokoluokkaa 400€/kk. Tuolla ei elä ihmisarvoista elämää, se on selvä. Ajatuksena ei olekaan se, että valtio syytäisi ilmaista rahaa ovista ja ikkunoista, vaan työn kannustavuuden tulee säilyä. Tuota 400€ summaa voisi sitten täydentää tekemällä tärkeää osa-aikatyötä, josta saatavalla palkalla ei muuten tulisi toimeen. Toki perustulo kuuluisi yhtä lailla myös hyvin tienaaville ihmisille, mutta verotuksen kautta sen suhteellinen hyöty jäisi pienemmäksi. ”Kannustinloukku” on tilanne, jossa työnteko ei ole taloudellisesti kannattavaa, koska sosiaalituet ovat suurempia kuin työstä saatava palkka. Perustulo poistaisi tällaisen ansan. Kuten jo aiemmin sanoin, aina sitä työtä ei vaan löydy, eikä perustulo sitä ratkaisisi. Sen vuoksi toimeentulotuki viimekätisenä keinona täydentää perustuloa olisikin säilytettävä, jotta kaikilla olisi rahaa ihmisarvoiseen elämään. 

Näin ne mielipiteet muuttuu. Vielä vuosi sitten olisin varmasti vastustanut perustuloa jokaisella solullani, mutta toisaalta olenhan minä 5-vuotiaana sanonut, että en tykkää tytöistä. Mitä enemmän tätä perustuloajatusta on päässään pyöritellyt, sitä paremmalta se on alkanut kuulostaa.

-         

-  Matti