Siirry pääsisältöön

Työn mielikuva

Mistä johtuu se, että suomalaisessa yhteiskunnassa mielikuva työnteosta on niin yksipuolinen? Monesti jo yläkoulun opettajat takovat oppilaittensa päähän, että työtä tehdään kasista-neljään (tai ysistä-viiteen) jossakin toimistotornissa omassa pienessä konttorissa. Samaa laulua ylistää myös eri medialähteet. Kun tehdään artikkelia työnteosta, niin hyvin monesti lähtökohtana on virka-aikana tapahtuva toimistotyö. Ikään kuin se olisi ainoa vaihtoehto.

Trendinä on se, että suomalaisia ei kiinnosta likaiset duunarihommat. Kolmivuorotyö vartijan ammatissa on esimerkiksi heti yök, ja vielä vähemmän kiinnostaa jotkin likaiset duunarihommat kuten putkimiehen tai vuodeosaston lähihoitajan työt. Alojen palkkaus myös korreloi arvostuksen kanssa. Pois lukien ehkä putkimies, jotka kuulemani mukaan saattavat päästä hyvillekin tienesteille.

Onhan se toki positiivista, että nuoria ihmisiä kannustetaan kurkottamaan potentiaalinsa äärirajoille ja hankkimaan mahdollisimman hyvä tutkinto. Ihan jokaisesta ei kuitenkaan ole korkeakoulun opiskelijaksi. Tuolloin pitäisi osata tarjota järkevä vaihtoehto. En ole ihan varma toteutuuko tämä. Media ja ympäröivä maailma kun on opettanut, että työtä on vain yhdenlaista. Tämä saattaa nuoren ihmisen päässä johtaa siihen päätöksen, että ei minusta mihinkään ole. Ja viisi vuotta myöhemmin samainen nuori onkin TE-toimiston vakioasiakas.

Asennemuutosta tarvittaisiin. Menestyviä bisnesmiehiä- ja naisia kyllä arvostetaan. Sen sijaan niitä, jotka rakentavat taloja ja teitä, vaihtavat mummojemme vaippoja ja auttavat peseytymään ei. Tätä menoa parinkymmenen vuoden kuluttua noita töitä eivät viitsi tehdä kuin maahanmuuttajat pakon edessä. Mielikuvat ”paskaduuneista” pitäisi saada murrettua. Mutta sitä ei tapahdu, ennen kuin asenteet muuttuvat.

Taloudellisesti Suomen valtio elää nyt synkkiä aikoja. Syömävelkaa joudutaan ottamaan joka vuosi ja yhteensä sitä on jo yli 90 miljardia €. Syitähän on monia alkaen Euroopan laajuisesta talouskriisistä, mutta aivan varmasti tuo summa olisi vähän pienempi, jos ”duunarihommien” mielikuva olisi houkuttelevampi. Sen myötä meillä olisi monta veronmaksajaa enemmän.

Seuraavan kerran kun käytte kaupassa, niin miettikää kuinka arvokasta työtä myyjät tekevät. Seuraavan kerran kun ajatte moottoritiellä, niin miettikää kuinka monta hikipisaraa sen rakentaminen on vaatinut. Tohtoreita ja maistereita tarvitaan, mutta todellisia työn sankareita löytyy myös muualta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...