Siirry pääsisältöön

Onko WWE pilalla?

 

Elämme WrestleMania-viikkoa, joten innostuksen showpainia kohtaan pitäisi olla huipussaan. Näin ei kuitenkaan ole. Pinnan alta kaivellessa paljastuu asioita, jotka ovat viihteen ja bisneksen maailmassa hyvin universaaleja. 

 

Omistajanvaihdos

TKO Group Holdings perustettiin syyskuussa 2023 ja sen alle yhdistettiin kaksi maailman arvokkainta kamppailuviihteen brändiä: WWE:n showpaini ja UFC:n vapaaottelu. Tämä merkitsi sitä, että ensimmäistä kertaa sitten 1950-luvun WWE ei ollut enää McMahonin suvun enemmistöomistuksessa.

Uusia tuulia tervehdittiin ilolla; skandaaleissa ryvettynyt Vince McMahon oli menettänyt otteensa WWE:n johdossa ja kohtasi yhä kovenevaa kritiikkiä. Viimeinen niitti olivat vuoden 2024 alussa ilmi tulleet epäilykset McMahonin syyllistymisestä seksuaalirikoksiin ja ihmiskauppaan. Vuosikymmenten jälkeen Vince oli vihdoinkin ulkona. Uusi aikakausi alkoi. 

 

Paul ”Triple H” Levesque johdossa

Keväällä 2024 Vince McMahon ei enää pystynyt vaikuttamaan taustalla, joten WWE:n operatiivinen kontrolli siirtyi lopullisesti Paul ”Triple H” Levesquen käsiin. Nopeasti seurasi monia positiivisia muutoksia — ennen kaikkea WWE:stä tuli hieman terveempi työpaikka. Myös katsojille tarjoillun tuotteen laatu nousi. Levesque oli huomattavasti McMahonia paremmin ajan hengessä kiinni.

Taloudellisesta näkökulmasta WWE:llä ei ole koskaan mennyt paremmin. 2000-luvun taitteen showpainin kultakauden aikana tehdyt tuotot ovat pientä pähkinäkauppaa nykyisiin tulovirtoihin verrattuna. Silti, yhä useammat fanit ovat tyytymättömiä. 

 

Netflix ja ESPN-diilit

Tällä hetkellä WWE palvelee eurooppalaisia katsojia jopa paremmin kuin kotimaansa katsojia. Euroopassa viikoittaisohjelmat (Raw, NXT & SmackDown) sekä erikoistapahtumat (WrestleMania, SummerSlam jne.) ovat katsottavissa kaikilla Netflixin perustilaajilla. Yhdysvalloissa tilanne on mutkikkaampi — esimerkiksi erikoistapahtumat tulevat ESPN:ltä, erillismaksua vastaan.

John Cena — muiden muassa — on puhunut WWE:n bisnesmallin muutoksesta. McMahonin aikana televisioimattomia livetapahtumia järjestettiin aivan eri mittakaavassa. Esiintyjille touhu oli raakaa ja rasittavaa, epäterveellistäkin. Erityisesti yhdysvaltalaisia faneja se kuitenkin palveli. Omat suosikit vierailivat pienissäkin kaupungeissa taajaan ja usein heitä mentiin ihastelemaan oman jälkikasvun kanssa.

Nykyään pelkästään liveyleisölle tehdyt tapahtumat on lopetettu kannattamattomina. Onko se hyvä vai huono asia? Kysymykseen ei liene selkeää vastausta. 

 

TKO:n likaiset näpit

Juurisyy WWE:n alennustilaan on yritysmaailmasta ja oikeastaan mistä tahansa työelämästä tuttu — ylempi johtoporras linjaa asioista, joista heillä ei ole mitään käytännön osaamista.

Kaikesta pahasta huolimatta Vince McMahon osasi tehdä ainakin yhden asian oikein ja se oli varmistaa jatkuvuus. Oli tärkeää, että isät ja äidit tulivat tapahtumiin lastensa kanssa. Lippujen hinnat pidettiin sellaisina, että se oli keskituloiselle perheelle mahdollista.

Viimeisen parin vuoden aikana WWE:n tapahtumien lippujen hinnat ovat räjähtäneet. Tapahtumat viedään kaupunkiin, joka tarjouskilpailussa pulittaa isoimman summan. TKO:n intresseissä ei ole kasvattaa seuraavaa fanien sukupolvea, vaan maksimoida voitto tällä kvartaalilla. 

 

Ei pilalla, mutta suunta hukassa

Suomesta käsin katselevalle nämä ovat kuitenkin varsin etäisiä huolenaiheita. Konkreettisempi murhe on, että TKO:n johdosta käsin pyritään puuttumaan myös tuotteen sisältöön. Ilmiön laajuus on huhupuheiden varassa, koska ongelmista ei ymmärrettävistä syistä julkisesti puhuta. On kuitenkin vahvasti spekuloitu, että WWE:n sisällä käydään valtataistelua, jossa TKO:n johto on Levesquen kanssa napit vastakkain.

Tämä heijastuu katsojalle tarjoillun tuotteen laatuun. Tuotantoarvot ja kulissit ovat hienommat kuin koskaan aiemmin, mutta valjakkoa riuhdotaan neljään eri suuntaan. Kokonaisuus on sekava ja ristiriitainen. Kehäkanveesiin maalatut sponsorien logot paljastavat sen, mikä on kaikkein pyhintä.

WWE:n katsominen on minulle jo vuosikymmeniä jatkunut rutiini. En siis aio uhata, että lopetan katsomisen, koska ei se kuitenkaan pitäisi paikkaansa. Ulkopuolisen silmiin vaikuttaa siltä, että ilmapiiri on melko pahasti tulehtunut ja en ihmettelisi vaikka kuluvan vuoden aikana nähtäisiin johtoportaassa radikaaleja ratkaisuja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...