Esteettisyyttä etsimässä

 

Sanakirjamääritelmän mukaan esteettisyys tarkoittaa kauneuden tavoittelua tai arvostusta. Määritelmää hieman laventaen voidaan todeta:

Esteettisyys on kyky havaita ja arvostaa kauneutta — ei vain ulkoisissa muodoissa, vaan myös rytmissä, liikkeessä, tunnelmassa ja tavassa, jolla jokin tai joku on maailmassa.

Tämä määritelmä on alkanut avautua minulle uudella tavalla tänä keväänä.

 

Muutosmatka

Tänä keväänä olen kulkenut läpi sekä sielullisen että kehollisen muutoksen — prosessin, joka on kietoutunut aikuisuuden tuomaan hiljaiseen itsevarmuuteen.

Kehollinen muutos on ollut konkreettinen: olen alkuvuoden aikana pudottanut painoa lähes kaksikymmentä kiloa. Mutta yhtä merkittävä on ollut sielullinen muutos. Olen alkanut kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, rytmiin, muotoon ja liikkeeseen. Olen herkempi kuin ennen ja vastaanotan maailman viestejä tarkemmin. Olen tiiviimmin yhteydessä siihen ihmisyyden puoleen, jota usein kutsutaan arkkityyppisesti feminiiniseksi: vastaanottavuuteen, pehmeyteen ja vivahteiden tarkkaan lukemiseen.

Aikuisuuden itsevarmuutta puolestaan on, etten enää piilottele näitä puolia kovan ulkokuoren taakse, vaan annan niille tilaa. Nautin klassisesta musiikista ja taitoluistelun katselusta ilman, että kokisin niiden uhkaavan miehuuttani tai imagoani. Ne eivät vie minusta mitään pois; päinvastoin, ne herättävät jotain uutta ja arvokasta. 

 

Kehollinen esteettisyys

Olen aina seurannut urheilua, mutta tapa katsella on vuosien varrella muuttunut. Nykyään katson urheilua esteettisenä ja kehollisena ilmiönä. Urheilu on ennemminkin energia, joka virtaa kehon läpi.

Keskittyminen, lataus, valmistautuminen, syvä hengitys, rituaali. Urheilija, jonka keho on jännittynyt ja huokuu hiljaista voimaa.

Seuraan mielelläni yleisurheilua, mutta hiihdosta en jaksa samalla tavalla innostua. Ero tulee siinä, että hiihdossa en pääse seuraamaan ja tarkkailemaan suoritukseen valmistautumisen prosessia. Haluan kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja koen urheilun ennen kaikkea esteettisenä kokemuksena.

Tämä oivallus selittää myös sen, miksi talviolympialaisten aikaan taitoluistelu teki minuun niin suuren vaikutuksen. Ja miksi rakkauteni showpainiin on niin pohjaton. Kaikki lajit, joissa yhdistyvät näyttävyys, urheilullisuus ja pienten yksityiskohtien merkitys, resonoivat minussa syvästi. Niissä on sama energia, jota olen tänä keväänä oppinut tunnistamaan myös itsessäni. 

 

Taiteellinen esteettisyys

Vuosien ajan luin pelkästään tietokirjoja, joista varovaisesti laajensin filosofian ja psykologian puolelle. Tällä vuosikymmenellä olen toden teolla innostunut kaunokirjallisuudesta ja tarkemmin sanoen kirjallisuuden klassikoista. Ne kestävät aikaa, sillä niissä tiivistyy jotain olennaista ihmisyydestä.

Leo Tolstoin Anna Karenina on yksi hyvä esimerkki. Yksityiskohtainen ja eri vivahteita sisältävä kokonaisuus, joka jää kummittelemaan pitkäksi ajaksi mieleen. Se tarkkuus ja herkkyys, jolla Tolstoi pystyy kuvailemaan päähenkilönsä sielunmaailmaa jättää jäljen.

Mutta ei pelkästään kirjallisuus. Pysähdyn ihailemaan kauniita maisemia, rakennuksia ja luontoa entistä useammin. Olen oppinut ihan uudella tavalla arvostamaan antiikin ja renessanssin ajan taidetta. Elokuvista ja tv-sarjoista olen juonen lisäksi oppinut havainnoimaan myös näyttelijöiden pieniä eleitä, lavastusta, puvustusta ja muita yksityiskohtia. Klassinen musiikki porautuu syvälle sieluun. 

 

Luova identiteetti pinnassa

Ei ole mikään salaisuus, että unelmoin mahdollisuudesta elättää itseni kirjoittamalla. Hiljakseen olen opetellut mitä tarkoittaa proosan kirjoittaminen. Parhaat kirjailijat ovat tarkkoja tulkitsemaan yksityiskohtia, lukemaan tunnelmaa, erottamaan vivahteita ja he pystyvät näkemään ihmisestä enemmän kuin hän päällepäin näyttää. Ja tietenkin heillä on vielä ainutlaatuinen kyky sanoittaa näkemänsä ja kokemansa.

Esteettisessä heräämisessä onkin kyse luovan puoleni esilletulosta. Se puoli on aina ollut olemassa, mutta aiemmin en ole antanut sille lupaa kasvaa. Se on ollut haudattuna käytännöllisyyden ja kovan ulkokuoren alle. Se on ollut jotain liian herkkää, liian feminiiniä ja hävettävää, jotta sen olisi uskaltanut päästää pintaan. Nyt vihdoin uskallan. Kun pysähtyy ja kuuntelee oikein tarkkaan niin tämän muutoksen voi kokea miltei fyysisenä tuntemuksena. Esteettisyydestä on tullut minulle tapa olla maailmassa.