Siirry pääsisältöön

Esteettisyyttä etsimässä

 

Sanakirjamääritelmän mukaan esteettisyys tarkoittaa kauneuden tavoittelua tai arvostusta. Määritelmää hieman laventaen voidaan todeta:

Esteettisyys on kyky havaita ja arvostaa kauneutta — ei vain ulkoisissa muodoissa, vaan myös rytmissä, liikkeessä, tunnelmassa ja tavassa, jolla jokin tai joku on maailmassa.

Tämä määritelmä on alkanut avautua minulle uudella tavalla tänä keväänä.

 

Muutosmatka

Tänä keväänä olen kulkenut läpi sekä sielullisen että kehollisen muutoksen — prosessin, joka on kietoutunut aikuisuuden tuomaan hiljaiseen itsevarmuuteen.

Kehollinen muutos on ollut konkreettinen: olen alkuvuoden aikana pudottanut painoa lähes kaksikymmentä kiloa. Mutta yhtä merkittävä on ollut sielullinen muutos. Olen alkanut kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, rytmiin, muotoon ja liikkeeseen. Olen herkempi kuin ennen ja vastaanotan maailman viestejä tarkemmin. Olen tiiviimmin yhteydessä siihen ihmisyyden puoleen, jota usein kutsutaan arkkityyppisesti feminiiniseksi: vastaanottavuuteen, pehmeyteen ja vivahteiden tarkkaan lukemiseen.

Aikuisuuden itsevarmuutta puolestaan on, etten enää piilottele näitä puolia kovan ulkokuoren taakse, vaan annan niille tilaa. Nautin klassisesta musiikista ja taitoluistelun katselusta ilman, että kokisin niiden uhkaavan miehuuttani tai imagoani. Ne eivät vie minusta mitään pois; päinvastoin, ne herättävät jotain uutta ja arvokasta. 

 

Kehollinen esteettisyys

Olen aina seurannut urheilua, mutta tapa katsella on vuosien varrella muuttunut. Nykyään katson urheilua esteettisenä ja kehollisena ilmiönä. Urheilu on ennemminkin energia, joka virtaa kehon läpi.

Keskittyminen, lataus, valmistautuminen, syvä hengitys, rituaali. Urheilija, jonka keho on jännittynyt ja huokuu hiljaista voimaa.

Seuraan mielelläni yleisurheilua, mutta hiihdosta en jaksa samalla tavalla innostua. Ero tulee siinä, että hiihdossa en pääse seuraamaan ja tarkkailemaan suoritukseen valmistautumisen prosessia. Haluan kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja koen urheilun ennen kaikkea esteettisenä kokemuksena.

Tämä oivallus selittää myös sen, miksi talviolympialaisten aikaan taitoluistelu teki minuun niin suuren vaikutuksen. Ja miksi rakkauteni showpainiin on niin pohjaton. Kaikki lajit, joissa yhdistyvät näyttävyys, urheilullisuus ja pienten yksityiskohtien merkitys, resonoivat minussa syvästi. Niissä on sama energia, jota olen tänä keväänä oppinut tunnistamaan myös itsessäni. 

 

Taiteellinen esteettisyys

Vuosien ajan luin pelkästään tietokirjoja, joista varovaisesti laajensin filosofian ja psykologian puolelle. Tällä vuosikymmenellä olen toden teolla innostunut kaunokirjallisuudesta ja tarkemmin sanoen kirjallisuuden klassikoista. Ne kestävät aikaa, sillä niissä tiivistyy jotain olennaista ihmisyydestä.

Leo Tolstoin Anna Karenina on yksi hyvä esimerkki. Yksityiskohtainen ja eri vivahteita sisältävä kokonaisuus, joka jää kummittelemaan pitkäksi ajaksi mieleen. Se tarkkuus ja herkkyys, jolla Tolstoi pystyy kuvailemaan päähenkilönsä sielunmaailmaa jättää jäljen.

Mutta ei pelkästään kirjallisuus. Pysähdyn ihailemaan kauniita maisemia, rakennuksia ja luontoa entistä useammin. Olen oppinut ihan uudella tavalla arvostamaan antiikin ja renessanssin ajan taidetta. Elokuvista ja tv-sarjoista olen juonen lisäksi oppinut havainnoimaan myös näyttelijöiden pieniä eleitä, lavastusta, puvustusta ja muita yksityiskohtia. Klassinen musiikki porautuu syvälle sieluun. 

 

Luova identiteetti pinnassa

Ei ole mikään salaisuus, että unelmoin mahdollisuudesta elättää itseni kirjoittamalla. Hiljakseen olen opetellut mitä tarkoittaa proosan kirjoittaminen. Parhaat kirjailijat ovat tarkkoja tulkitsemaan yksityiskohtia, lukemaan tunnelmaa, erottamaan vivahteita ja he pystyvät näkemään ihmisestä enemmän kuin hän päällepäin näyttää. Ja tietenkin heillä on vielä ainutlaatuinen kyky sanoittaa näkemänsä ja kokemansa.

Esteettisessä heräämisessä onkin kyse luovan puoleni esilletulosta. Se puoli on aina ollut olemassa, mutta aiemmin en ole antanut sille lupaa kasvaa. Se on ollut haudattuna käytännöllisyyden ja kovan ulkokuoren alle. Se on ollut jotain liian herkkää, liian feminiiniä ja hävettävää, jotta sen olisi uskaltanut päästää pintaan. Nyt vihdoin uskallan. Kun pysähtyy ja kuuntelee oikein tarkkaan niin tämän muutoksen voi kokea miltei fyysisenä tuntemuksena. Esteettisyydestä on tullut minulle tapa olla maailmassa.

 

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...