Siirry pääsisältöön

Päiväkirja: loka-marraskuu 2025

 

Aloin aktiivisesti pitämään päiväkirjaa marraskuussa 2024. Olen päättänyt julkaista näistä raapustuksista muutamia valittuja paloja 2–3 kuukauden välein.

 

Loka- ja marraskuu 2025 

Pe 3/10

Kirjoitan tätä puoli seitsemältä illalla ja parasta aikaa Ella on lentokoneessa kilometrien korkeudessa matkalla Kajaaniin. Juuri äsken tarkastin Flight radarista lennon olevan Kuopion seutuvilla.

La 11/10

Selkäkivut ovat olleet tällä viikolla pahana. Fyysinen kipu ei ole edesauttanut henkistä jaksamista. Huomennakin pitää kyllä pakottaa itsensä jotain liikunnan muotoa harrastamaan hieman säästä riippuen. Painonpudotushommat ovat jääneet tässä täysin taka-alalle. Ehkäpä siihen keskittyminen myös hälventäisi mustia pilveä pään sisällä.

Su 12/10

Tänään olen myös jatkanut Seitsemän veljeksen lukemista. Pakko sanoa, että hieman pakkopullalta tämä maistuu. Kirjallisuuden klassikot kyllä ovat leipälajiani, mutta tämä veijaritarina ei ole toistaiseksi herättänyt mitään suurempia tunteita. Jos jotain, niin lähinnä ärsytystä, koska vanhakantaisen murresuomen lukeminen on työlästä ja tuskallista. Joutuu palaamaan useaan kertaan takaisin, että saa jutun juuresta kiinni.

Ti 14/10

Välillä tuntee itsensä ihan nahjukseksi, vaikka en ole mielestäni laiska ja saamaton ollut. Suurin asia on, että koulutuksestani ei ole ollut mitään hyötyä. Maisterin paperien saaminen oli minulle suuri saavutus ja ylpeyden aihe, yksi elämäni suurimmista hetkistä. Sittemmin on tullut huomattua, että eipä niistä työelämän kannalta ole mitään hyötyä ollut. Teoriassa ja paperilla olen tehnyt kaiken oikein, mutta palkintoa siitä ei ole näköpiirissä.

Ma 20/10

Henkinen rautakanki vääntyi työllä ja tuskalla, mutta sainpa itseni salille samalla kun Ella lähti iltavuoroon. Tein yläkroppatreenin ensimmäistä kertaa sitten kevään. Huomenna voikin sitten paidan pukeminen olla hankalaa. Liikunnalla on kuitenkin niin valtava vaikutus mielialaan, että minun täytyy tehdä sitä, vaikka sitten pakottamalla.

Ti 21/10

Nelikymppisenä harvemmin enää tehdään totaalisia suunnanmuutoksia. Eli kai se pointti on, että minun täytyy joko suunnata kaikki voimani ja vimmani työnhakuun tai vaihtoehtoisesti panostaa ihan oikeasti sataprosenttisesti nykyiseen ja pyrkiä siellä eteenpäin.

Ti 4/11

Katkeruuden ja kyynisyyden tunteitani minun pitäisi opetella vielä paremmin käsittelemään. Mustassa sapessa olen koonnut paljon hyviä ajatuksia kokoon mm. kriittisen ajattelun tärkeydestä, yksinäisyyden hyvistä puolista, sosiaalisen median haittapuolista ja rahan ylisuuresta vallasta. Näen läpi sellaisen verhon, josta useimmat eivät näe. Mutta tällä hetkellä ajattelen: entä sitten? Entä vittu sitten!?

La 8/11

Dortmund pelasi vieraissa HSV:tä vastaan. Peli päättyi 1–1 ja Hampuri tasoitti lisäajalla. Kovacin Dorre on kyllä saanut hyviä tuloksia, mutta futisromantikko sisälläni kaipaa niitä hurlumhei-matseja, jotka päättyvät 4–3 tai 5–4 lukemiin. Lisää kikkoja täytyisi löytää vastustajien matalan prässin ja bussipuolustuksen murtamiseen. Yhden maalin johtoasemassa passivoituminen on myös toistunut aika monta kertaa. Dortmundilla on aika monta yksi-nolla-voittoa tällä kaudella jo takana. Sikäli ei ole yllätys, että nyt se passivoituminen kostautui kahden pisteen menetyksellä.

Ke 12/11

Viime päivinä olen miettinyt paljon Myers-Briggsin persoonallisuustestiä, jonka tein alun perin jo yli vuosi sitten. Sain siitä tuloksesi harvinaisen INTJ-persoonallisuustyypin. Olen sitten tutustunut tähän tarkemmin katselemalla Youtubesta videoita ja voisipa väittää itseymmärrykseni sitä kautta syventyneen.

Ma 17/11

Kello on nyt 20 vaille seitsemän. Tämän väliajan luin Mansonin kirjaa ja ajoittain tuntui, että ajatukset olivat kuin suoraan omasta kynästä. Viimeinen kappale käsitteli tekoälyä, josta ei vielä paljoa puhuttu tuolloin edellisellä vuosikymmenellä. Manson oli selkeästi aikaansa edellä ja hänen näkemyksensä tekoälystä viimeisenä uskontona ja ihmisen sulautumisesta koneeksi ovat vielä nyt hankalasti nieltäviä.

Pe 28/11

Jotenkin olen myös itselleni vihainen. Vihainen siitä, että en pystynyt näkemään julkisivun taakse. Haluaisin ajatella, että olen tarkka ja herkkä havainnoimaan ihmisiä, mutta tässä tapauksessa jouduin täysin sumutetuksi. Ennen keskiviikkoa minulla ei ollut mitään aavistusta, että tilanne on todella näin paha… En vaan yksinkertaisesti tiennyt. Haluaisin suorastaan pyytää anteeksi, vaikken olekaan tehnyt mitään väärää, eikä minkäänlaisia syytöksiä minua kohtaan kohdistu.

Kunhan viikonlopun työt on tehty, niin pääsen melkeinpä minilomalle. Koko ensi viikolle on listassa vain yksi ainokainen vuoro perjantaina Forumissa. Siinä on sitten aikaa puuhata kirjoitus- ja lukuhommia, katsella suoratoistoja ja harrastaa liikuntaa.

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...