Siirry pääsisältöön

Nürnberg-leffan filosofia

 

Nürnberg on loppuvuodesta 2025 ensi-iltansa saanut historiallinen draama, johon sisältyy runsaasti psykologisia elementtejä. Elokuva pohjautuu vuonna 2013 julkaistuun Jack El-Hain kirjaan The Nazi and the Psychiatrist. Draaman on ohjannut James Vanderbilt ja sen pääosia esittävät Rami Malek & Russell Crowe.

Nimensä mukaisesti elokuva käsittelee Nürnbergin oikeudenkäyntien aikaa. Nürnberg ei valikoitunut sijainniksi sattumalta, vaan liittoutuneet halusivat tällä myös näpäyttää natseja, sillä olihan Nürnberg natsisymboliikassa tärkeä keskuskaupunki, jossa järjestettiin muun muassa suuret vuosittaiset juhlat puoluepäivien kunniaksi. 

 

Psykiatri ja sotarikollinen suljetussa tilassa

Tarinan kaksi päähenkilöä ovat Yhdysvaltain armeijan psykiatri Douglas Kelley (Rami Malek) ja Saksan valtakunnanmarsalkka Hermann Göring (Russell Crowe). Suurin osa elokuvan psykologisesta ja filosofisesta jännitteestä perustuu Kelleyn ja Crowen käymiin keskusteluihin, joihin on tarkoituksellisesti luotu erityisen klaustrofobinen tunnelma.

Hitler, Himmler ja Göbbels onnistuivat tekemään itsemurhan, joten Hermann Göringin saaminen oikeudenkäyntiin elävänä oli liittoutuneille ensiarvoisen tärkeä tavoite. Psykiatri Kelley määrättiin tehtävään ja hänen roolinsa oli ennen kaikkea huolehtia siitä, että Göring ei pääsisi tekemään itsemurhaa. 

 

Halu selvittää pahuuden alkuperä

Elokuvan alussa Kelley on suorastaan pakahtuneen innostunut. Hän arvelee Göringin ja muiden natsien haastattelujen paljastavan sen, mikä tekee juuri saksalaisista niin erityisen julmia, että he kykenevät holokaustin kaltaisiin ennennäkemättömiin rikoksiin.   

Göring on manipuloiva, narsistinen, omahyväinen ja mielipiteissään jyrkkä. Lisäksi hän on vaarallisesti ylipainoinen ja yrittää tutkintavankeutensa aikana vieroittautua vakavasta opiaattiriippuvuudesta. Samalla Göring on äärimmäisen älykäs ja miellyttävä henkilö, joka kaikkien muiden tavoin on erityisen huolissaan omasta perheestään, vaimostaan ja tyttärestään.

Lopussa Kelley vastaa omaan kysymykseensä: mikä teki natseista niin erilaisia? No, ei yhtään mikään. Vastaus ei ollut mieluisa suurelle yleisölle; Kelley julkaisi kokemuksistaan kirjan 22 Cells in Nuremberg, mutta sen myynti oli heikkoa. Nürnbergin jälkeen tohtori Kelleyn elämä lähti syöksykierteeseen, joka päätyi itsemurhaan vuonna 1958 hänen ollessaan vain 45-vuotias. Metodina oli syanidikapselin käyttö, sama keino, jolla Göringinkin onnistui henkensä riistämään juuri ennen hirttotuomionsa täytäntöönpanoa. 

 

Ajattomat varoitukset nykyhetkeen

Nürnberg on elokuva, joka ei kosiskele suuria massoja. Se on filosofisesti ja psykologisesti syvä tutkielma ihmisten kapasiteetista pahuuteen. Filosofi Hannah Arendt kirjoitti samassa yhteydessä pahuuden arkipäiväisyydestä, ja tämä onkin mielestäni koko elokuvan ydinsanoma. Sävyltään elokuva kuuluu samaan kategoriaan kuin vuonna 2023 julkaistu ja moneen kertaan palkittu The Zone of Interest.

Ihmisille olisi kovin mieluisaa leimata natsien julmuudet ainutkertaiseksi historialliseksi poikkeamaksi, mutta valitettavasti se ei pidä paikkaansa. Elokuvassa käsitellyt pääteemat ovat ajattomia, jonka vuoksi sen voi tulkita sisältävän myös varoituksia nykyhetkeen ja tulevaisuuteen peilaten.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...