Antologiasarjalla tarkoitetaan tv-sarjaa, jossa jokainen jakso kertoo oman erillisen tarinan uusilla hahmoilla ja tapahtumilla. Ohjaajat ja näyttelijät myös vaihtuvat, joten kutakin jaksoa voi ajatella puoli-itsenäisenä minielokuvana. Netflixissä esitettävä Black Mirror on kuuluisin tällä konseptilla luotu sarja, ja siitä on viime viikonloppuna julkaistu Netflixiin 7. kausi.
Black Mirror tutkii dystooppisia tulevaisuudenkuvia sekä teknologian vaikutusta ihmiselämään, tehden tämän usein satiirisella tavalla ja mustan huumorin kautta. Jokainen jakso nostaa esiin jonkin filosofisen, psykologisen tai hengellisen teeman, joka jättää katsojalle tulkinnanvaraa. Sarjan parhaat ja nerokkaimmat jaksot toimivat monella eri tasolla, ja tähän luokkaan pääsee myös seitsemännen kauden avausjakso Common People.
Jaksossa seurataan Amanda-nimistä (Rashida Jones) alakoulun opettajaa ja hänen puolisoaan Mikeä (Chris O’Dowd), joka työskentelee rakennustyömailla. Amandan terveys alkaa horjua ja hänellä todetaan aivokasvain, josta hengissä selviytymisen mahdollisuudet ovat olemattomat. On kuitenkin yksi vaihtoehto — Rivermind-niminen yritys tarjoaa kokeellista hoitomenetelmää, jossa Amanda pidetään hengissä virtuaalisesti. Kyseessä on eräänlainen digitaalisen tietouden säilytyspalvelu. Amandan leikkaus on ilmainen, jonka jälkeen palvelu toimii 300 punnan kuukausimaksulla. Tämän palvelun myötä pariskunta pystyy jatkamaan elämäänsä lähes entiseen tapaan, joten se vaikuttaa alkuun hyvin lohdulliselta.
Palvelussa on kuitenkin rajoitteensa. Rivermindin kattavuusalue on rajallinen, joten Amanda ei voi matkustaa kovin kauas kodistaan. Lisäksi hän tarvitsee tavallista ihmistä enemmän unta, joka on eräänlaista pakollista off-line-aikaa. Oudoksi tilanne muuttuu, kun Amanda alkaa robotin tavoin suoltamaan äänimainoksia, jotka ovat optimoitu vastaamaan tilannetta, jossa hän kullakin hetkellä on. Esimerkiksi pariskunnan harrastaessa seksiä alkaa Amanda tiedostamattaan mainostamaan liukuvoidetta. Lisäksi kyseinen mainostoiminto johtaa hankaluuksiin Amandan työpaikalla koulussa.
Ratkaisu on kuitenkin käden ulottuvilla, sillä yritys on kehittänyt uuden Rivermind Plus -palvelun, joka poistaa kaikki häiriötekijät. Matkustusrajoitusta ei ole, mainokset lakkaavat ja unentarvekin vähenee. Palvelu kuitenkin maksaa 800 puntaa lisää, eli kokonaismaksu on jo 1100 puntaa kuukaudessa. Pariskunnan rahavarat eivät anna tähän myöden. Mike ei pysty määräänsä enempää tekemään ylitöitä. Epätoivoisena Mike ajautuu mukaan internetin yllytyssivustolle, jossa sisällöntuottajat maksua vastaan toteuttavat käyttäjien keksimiä haasteita. Nämä haasteet ovat tuhoisia ja kivuliaita, kuten oman kielen asettamista rotanloukkuun. Näillä keinoin Mike saa lisätienestiä haalittua ja päivitettyä Amandan palvelun Plus-tasolle.
Rivermindille mikään ei kuitenkaan riitä ja ennen pitkää Plus-taso vajoaa yhtä huonoksi kuin alkuperäinen palvelu. Plussasta tulee peruspalvelu eli Common. Syynä tähän on, että yhtiö on kehittänyt Rivermind Lux -palvelun. Tässä palvelussa kaikki viat on korjattu, mutta sen lisäksi sillä pystyy korostamaan kaikkia käyttäjän aisteja. Tarkoittaen sitä, että syöty makaronilaatikko maistuu paremmalta kuin yksikään makaronilaatikko koskaan aiemmin ja kuultu musiikkikappale kuulostaa paremmalta kuin mikään muu musiikkikappale koko elämän aikana. Lux-palvelulla voi käytännössä pyyhkiä pois kaikki epämiellyttävät tunteet ja lisätä mielihyvää millä tahansa tavalla. Puhelinsovellusta käyttämällä voi omaksua myös uusia taitoja, kuten hetkessä oppia taitavaksi tenniksen pelaajaksi tai avaruusfysiikan asiantuntijaksi. Palvelun hinta on kuitenkin niin korkea, että vain kaikkien varakkaimmat siihen pystyvät. Edes yllytyshaasteiden kautta Mike ei pysty tällaista rahasummaa haalimaan kasaan. Rivermindilla on kuitenkin sellainen ratkaisu, että Luxia voi tilata myös määräajaksi. Yhdeksi tunniksi tai viikonlopun ajaksi. Amanda & Mike hyödyntävät tällaisia Lux-hetkiä, silloin kun heillä on siihen varaa.
Jakson loppu muuttuu synkäksi. Common-palvelun taso laskee niin alas, että Amanda nukkuu suurimman osan vuorokaudesta ja liikkumisrajoitusten vuoksi hänestä tulee käytännössä kotinsa vanki. Hereillä ollessaan Amanda toistelee mainoksia ja tiettyjä ennalta määrättyjä lauseita, jotka eivät edes sovi käsillä olevaan hetkeen. Ainoastaan ostamalla Lux-tilausta elämästä saa hetkeksi elämisen arvoista, mutta tähän pariskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa. Lopulta Amandan tilanne ei ole yhtään sen lohdullisempi kuin aivokasvaimen löytyessä.
Jakso toimii monella tasolla. Jokainen nykymaailmassa elävä on varmasti turhautunut erilaisiin Plus, Premium, Deluxe -ja vastaaviin diileihin, jossa rahaa vastaan saa palvelun, joka kenties ennen oli ihan ilmainen tai kuului perustilaukseen. Satiirisella tavalla jakso onnistuu tökkimään tätä nauruhermoa. Pinnan alla muhii kuitenkin vakavampia filosofia teemoja; jakso on kapitalismin kritiikkiä, sitä kuinka ihmisten syvimmät tunteet pelkistyvät lopulta vain kauppatavaraksi, jolle asetetaan markkinaehtoinen hinta. Rahan valta on voittamaton. Jakso on myös kritiikkiä ”Big Tech” -yrityksiä kohtaan, joille on valunut sellaista valtaa, että tässä dystopiassa ne pystyvät säätelemään ihmisten elämästä ja kuolemasta. Pohdinnan alaiseksi asettuvat myös elämän suuret kysymykset, kuten se, millaiseksi mielletään ihmisarvoinen elämä ja mikä määrä itsemääräämisoikeutta vaaditaan siihen, että yksilöä voidaan nimittää täysivaltaiseksi ihmiseksi. Voikin väittää, että katsoi tätä sitten pinnallisesti tai syvällisemmin, niin episodi tarjosi jokaiselle jotakin.
Kommentit
Lähetä kommentti