Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri - luukku 7 (Mead)

 

MIETELAUSEKALENTERI

Luukku 7

Älä epäile sitä, etteikö pieni joukko ajattelevia ja asialleen omistautuneita ihmisiä voisi muuttaa maailmaa. Itse asiassa se on ainoa tapa, joka on koskaan toiminut. 

 

Tulkinta: Mietelause hyökkää tyypillistä vapaamatkustaja-argumenttia vastaan. Puhuttaessa suurista kysymyksistä ja yhteiskunnallisista epäoikeudenmukaisuuksista yksittäinen ihminen tuntee itsensä pieneksi ja voimattomaksi. Mitä väliä on esimerkiksi sillä, että lajittelee roskansa ja säätää lämmitystä asteen verran pienemmälle, kun samaan aikaan kiinalaiset tehtaat paskovat ympäristön saasteillaan ja tuotannollaan hukuttavat maapallon jonninjoutavaan roinaan? Tällä tavoin on helppoa ajatella ja luovuttaa taistelu, jota ei näennäisesti voi voittaa.

Kaikki suuret muutokset ovat aina lähteneet liikkeelle hyvin pienestä. Usein niiden takaa löytyy yhden tai muutaman ihmisen periksiantamattomuus. Kirjassaan ”Moraalinen kunnianhimo” Rutger Bregman siteeraa Meadia ja luettelee joukon esimerkkejä: yksi näistä on Viktor Zdanov, jonka kampanjan seurauksena isorokko onnistuttiin hävittämään kokonaan.

Mead kannustaa siihen, että suuriakaan tavoitteita ei kannata haudata suoralta kädeltä mahdottomina. Ennen täyttä liekkiä tarvitaan yksittäinen kipinä, joka mahdollistaa muutoksen ja toisin ajattelemisen. Esimerkin voimaa ei voida vähätellä. 

 

Margaret Mead (1901–1978) oli yhdysvaltalainen antropologi, joka tuli tunnetuksi useista tutkimusmatkoistaan Tyynenmeren eteläosan saarille. Hän osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja otti kantaa muun muassa ydinaseiden leviämiseen, ympäristöongelmiin ja sukupuolten tasa-arvon kysymyksiin. Hänen vaikutuksensa antropologian ja yhteiskunnallisen tutkimuksen alalla ovat edelleen merkittäviä.   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...