Siirry pääsisältöön

Teoria teknofeodalismista

 

 kuva: themandarin.com

Feodalismi oli keskiajalle tyypillinen yhteiskuntajärjestys, joka murtui lopullisesti vasta 1900-luvulle tultaessa. Feodalismin käsitteestä käydään kiistelyä, mutta sen voi nähdä eräänlaisena maaorjuutena. Maata viljelevät eivät olleet itsenäisiä talonpoikia, vaan vasalleja, joille maaherra oli vuokrannut viljelysmaan. Heillä ei ollut muutto-oikeutta, vaan he olivat maaplänttiinsä sidottuja. Vuokran lisäksi vasallit olivat monin tavoin sidottuja maaherraan ja joutuivat suorittamaan tälle erilaisia palveluksia. Joissain tapauksissa maaherralla oli jopa täydellinen tuomiovalta maaorjiinsa nähden. 

 

Yanis Varoufakis (s.1961) on kreikkalainen akateemikko, ekonomisti, politiikko ja tietokirjailija. Suomessa Varoufakis muistetaan myös EU:n talouskomissaari Olli Rehnin kärkkäänä kriitikkona eurokriisin kiivaimman vaiheen aikana. Varoufakis on kirjoittanut useita kirjoja, jotka keskittyvät eurokriisin ruotimiseen ja nykymallisen kapitalistisen järjestelmän kritiikkiin. Ekonomistina ja ajattelijana Varoufakis on varsin kiistelty hahmo, kuten kaikki hänen asemaansa päässeet kiistatta aina ovat. 

 

Teknofeodalismi on Varoufakisin lanseeraama käsite. Hän linkittää menneiden vuosisatojen feodalistisen järjestyksen nykyisen alustatalouden olosuhteisiin. Nykypäivän maaherroja ovat Varoufakisin mukaan Amazonin, Googlen, Metan ja Uberin kaltaiset suuryritykset. Nämä yritykset eivät juurikaan palkkaa työntekijöitä tai sijoita voittojaan investointeihin perinteisen savupiippukapitalismin ajatusmallin mukaisesti. Sen sijaan ne ovat alustoja, omistajia, maaherroja, jotka vuokraavat omaisuuttaan eri toimijoille tietysti maksua vastaan. Esimerkiksi Uberille työvoimaansa myyvät yrittäjäksi pakotetut taksikuskit ovat nykypäivän vasalleja ja maaorjia. Tulot ovat pienet ja yrittäjästatus poistaa alustan omistajalta velvollisuuden huolehtia työnantajan perinteisistä velvoitteista, kuten vaikkapa työterveyspalveluista. Saavutettuaan merkittävän aseman kaikki haluavat brändin nimiarvon imuvoiman mukaan, joten siitä on syntynyt itseään ruokkiva kierre. Alustatalouden yhdeksi kiroukseksi onkin moitittu taipumusta monopolisoitua. Alustataloutta voi myös kuvailla tilanteeksi, jossa digitaalisiin alustoihin perustuva liiketoiminta on saavuttanut merkittävän markkina-aseman. 

 

Teknofeodalismi on pohtimisen arvoinen teoria. Jokainen voinee varmasti ilman pidempiä perusteluita hyväksyä sen, että esimerkiksi Google on merkittävässä markkina-asemassa ja käyttää suurta valtaa. Jos hakutulos ei löydy google-haun ensimmäiseltä sivulta, niin onko sitä olemassakaan? Vaaditaan rahaa ja erilaisia palveluksia, jotta hakutulos ponnahtaa ensimmäisen sivun yläpäähän. Vertaus nykypäivän maaherraan ei ole tuulesta temmattu. 

 

Teknojättien ja alustatalouden kasvava valta ei ole hyväksi kapitalismille. Se johtaa yksipuolistumiseen ja monopolisoitumiseen, jossa kaikkien toimijoiden on sopeuduttava näiden markkinajättiläisten asettamille ehdoille. Maaherran tavoin he voivat määritellä mitä tahansa ehtoja, mikäli heidän alustaansa mielii käyttää. Käytännössä vaihtoehtoja ei ole, vaan alustalle on päästävä mukaan. Tämä on johtanut epätoivoiseen tilanteeseen, jossa muun muassa omista työehdoista on jouduttu pakon edessä tinkimään ja neuvotteluvaraa ei ole. Kehityksen jatkuessa vielä pidemmälle olemme matkalla kauas pois siitä, mitä kapitalismin on perinteisesti ajateltu tarkoittavan. 

 

 

Philosophize this -podcastin jakso teknofeodalismista 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...