Siirry pääsisältöön

Arvojen "sota" : naiset ja miehet

 


Useista eri länsimaista saadut tutkimustulokset vahvistavat arkielämässä tehtyä havaintoa: ihmisten arvomaailmat todella ovat eriytyneet ja repeytyneet. Nyt asiasta uutisoi myös Yle pohjautuen Financial Timesin tekemään perusteelliseen selvitykseen. 

 

Arvomaailmojen eriytyminen koskettaa erityisesti nuorta Z-sukupolvea (syntyneet 1997-2012) ja jako sukupuolten välillä on raastavan selkeä. Nuoret naiset ovat enenevissä määrin vasemmistolaisesti suuntautuneita arvoliberaaleja ja nuoret miehet oikeistolaisesti suuntautuneita arvokonservatiiveja. Seksuaalisuus, identiteettikysymykset, maahanmuutto ja ilmastonmuutos ovat isoja ja repiviä kysymyksiä, jotka syventävät railoa arvomaailmojen välillä.

 

Länsimaissa nouseva trendi on jo vuosikymmenten ajan ollut yksinasuvien määrän kasvu ja syntyvyyden lasku. Näihin laajoihin ilmiöihin on tietysti lukematon määrä syitä, joista arvomaailmojen erilaisuus on yksi osaselittäjä. On selvää, että täysin toisistaan arvomaailmaltaan poikkeavat henkilöt eivät sovi samaan parisuhteeseen. Kun ympäröivää todellisuutta hahmottaa aivan vastakkaisista näkökohdista niin yhteisymmärrystä juuri mistään asiasta on vaikea saada aikaan. Elämänkumppania etsiessä tuskin kukaan hakee täydellistä itsensä kopiota, mutta perustavanlaatuisista kysymyksistä on välttämätöntä sopia. Arvomaailmojen eriytyminen kaventaa potentiaalisten kumppaneiden määrää myös parisuhdemarkkinoilla ja sitä myöten osaltaan vaikuttaa yksinasumisen ja syntyvyyden laskun kaltaisiin yhteiskunnallisiin trendeihin. 

 

Sukupuolten raju eriytyminen on mielestäni osittain klikkijournalismia. En millään usko siihen, että ongelma pelkistyy johonkin syntymässä saatuihin biologisiin eroihin. Juurisyitä ovat yhteiskunnan laajempi polarisaatio, koettu eriarvoisuuden kasvu ja lohduttomat tulevaisuudennäkymät. Sukupuoli itsessään ei määritä juuri mitään. Asia vaan on houkuttelevaa esittää tässä muodossa, koska se kerää klikkauksia ja ”sukupuolten sodan” lietsominen myy. 

 

Tiedämme hyvin, että Z-sukupolvi on kasvanut älylaitteiden kanssa ja niistä on tullut suoranainen minuuden jatke. Sosiaalisen median sisällöntuottajilla on oma lehmä ojassa ja he suoltavat ulos sisältöä, jonka tietävät houkuttelevan ja kiinnostavan. Sukupuolten erojen lietsominen on yksi helpoimmista väylistä, koska sillä vedotaan hyvin primitiivisiin vaistoihin. Aiheet polarisoivat ja herättävät tunteita. Jokaisella on oma näkemyksensä ja mielipiteensä. On vaikeaa olla ottamatta kantaa ja olla loukkaamatta. Keskustelu on runsasta ja helposti läikkyy yli asiattomuuksiin. Tällaisessa ilmapiirissä syntyy nopeasti ”me vs. he” -asetelmia. Kaikukammioita ja somekuplia, jossa halutaan enää olla tekemisissä vain samanmielisesti ajattelevien kanssa. Vasemmisto vs. oikeisto, naiset vs. miehet, republikaanit vs. demokraatit, vihreät vs. persut, woke vs. redpill. 

 

Monesti sanonta ”vaikutelma on totta” pitää paikkaansa. Arvomaailmojen eriytyminen ei pelkisty kysymykseen sukupuolesta. Taustalla on monia merkittävimpiä juurisyitä, joihin olisi tarpeellista puuttua. Vaikutelmasta kuitenkin voi tulla totta. Mitä enemmän narratiivia miesten ja naisten erilaisuudesta korostetaan, niin sitä todemmalta se alkaa tuntua. Ihmisluontoon osana kuuluu yksinkertaistaa ja luoda stereotypioita vaikeista ja monimutkaisista aiheista. Yhä useammin johtopäätöksiä tehdään pelkän otsikon perusteella. Sekunnin johtopäätökset eivät ole feminiini tai maskuliini, vaan yleisinhimillinen ikävä piirre. 

 

Joten mitä voi tehdä? Ensinnäkään ei kannata purematta niellä narratiivia, jossa tavattoman monimutkainen yhteiskunnallinen kysymys pelkistetään sukupuolten taisteluksi. Olennaista on myös muistaa, että somen todellisuus ja reaalimaailma edelleen poikkeavat toisistaan huomattavasti. Tosielämässä vastakkainasettelut eivät ole niin kärjekkäitä kuin somessa väitetään. Pysyttelemällä poissa somekuplien hurmahenkisestä heimomentaliteetista pystyy maailman paremmin näkemään sellaisena kuin se todella on. Sukupuoli ei sanele arvojasi, vaikka niin haluttaisi sinulle uskotella. Arvojen muodostuminen on aina itsenäisen ja henkilökohtaisen ajatteluprosessin lopputulema. Sellainen on jokaisen syytä käydä läpi – sukupuolesta riippumatta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...