Siirry pääsisältöön

Taru loppui siihen - mitä jäi käteen?


kuvakaappaus: yle areena

Hallitus kaatui. Siinä mielessä on kiva asua Suomessa, että tavallista arkea tuo uutinen ei hetkauta suuntaan tahi toiseen. Kyseessä ei ole vallankaappaus ja asia ei näy kaupunkien kaduilla millään tavalla. Pääministeri Juha Sipilä jätti hallituksen eronpyynnön, koska se ei onnistunut tekemään lupaamaansa sosiaali- ja terveysalan (sote) uudistusta. Nykyinen hallitus jatkaa toimitusministeristönä, kunnes vaalien jälkeen nimetään uusi hallitus.

Sinällään tilanne on kyllä poikkeuksellinen, että Suomessa hallituksen ero on hyvin harvinainen tapahtuma. Edellinen kerran kesken vaalikauden toimitusministeristö hoiti asioita aikavälillä. 13.6.–30.11.1975. (Liinamaan hallitus) Joulukuussa 1982 oli myös hieman vastaavan kaltainen tilanne, kun pääministeri Kalevi Sorsa jätti hallituksensa eroilmoituksen presidentti Urho Kekkoselle. Tuolloin tilanne tosin ratkaistiin sillä, että SKDL:n (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto) tilalle hallitukseen nostettiin Liberaalinen Kansanpuolue (LKP) Uusi hallitus muodostettiin saman päivän aikana, joten siinä mielessä tilanne oli erilainen. 1, 2

SOTE sen kaatoi. Pääministeri Sipilä oli hallituskauden aikana jo useampaan kertaan uhkaillut, että mikäli sote kaatuu, saman tekee koko hallitus. Siinä mielessä Sipilä ansaitsee kunnioitusta osakseen suoraselkäisestä toiminnasta, mutta toisaalta tämän voi tulkita myös poliittiseksi peliksi, jolla pyritään ainakin vaimentamaan keskustan oletettua vaalitappiota. Eduskuntavaalit ovat viiden viikon päässä, eikä nykyinen hallitus enää tuossa ajassa mitään suurempaa enää voisikaan saada aikaan.

Kattokäsitteen ”SOTE” alle uppoaa ihan kaikki neuvolasta vanhustenhoitoon ja sosiaalityöntekijöiden arkeen. Uudistusta on tehty kaikkinensa toistakymmentä vuotta ja siihen on kytketty kuntaliitoksia ja maakuntauudistuksia. Erityisesti pinnalla on ollut palveluiden yksityistäminen, kun vanhustenhuollon laiminlyönnit ovat nousseet julkiseen keskusteluun alkuvuodesta 2019.

Intuitiivisesti vastustan hoivapalveluiden yksityistämistä ja sisäisesti nautin lukiessani uutisen, jossa Morgan Stanley arvioi soten kaatumisen vaikuttavan negatiivisesti Terveystalon tuottoihin. 3 Kokonaisuutena SOTE on kyllä niin monimutkainen ja oman perehtyneisyyden ulkopuolelle menevä asia, että en kyllä osaa mitään ytimekästä analyysia siitä tehdä. Osaltaan syynä on se, että vuosikymmenen jatkunut veivaaminen on uuvuttanut ja ei ole enää yksinkertaisesti jaksanut perehtyä asiaan liittyvään uutisointiin kovinkaan tarkasti.

Sipilän hallituksen taru oli nyt tässä. Sekaan mahtui pahoja virheitä kuten Anne Bernerin päästäminen vallankahvaan kiinni ja kesän 2017 hyvin kyseenalainen episodi Perussuomalaisten hajaantuessa puoluekokouksensa myötä. Politiikka on väittelyä eri vaihtoehtojen välillä ja Sipilän hallituksen useista päätöksistä voi olla montaa mieltä.

Kaiken tämän yhteenvetona pidin Sipilän hallitusta ihan hyvänä ja toimeenpanevana hallituksena, joka uskalsi tehdä tarpeelliseksi kokemiaan uudistuksia senkin uhalla, että varmasti tiesivät näiden näkyvän kannatusluvuissa. Nyt sitä hintaa maksetaan, mutta rohkeuden puutteesta ei voi ainakaan syyttää.



Lähteet







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...