Siirry pääsisältöön

Fight Of The Century - Hallitus vs. AY-liike


 kuva:yle.fi

Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen jo viikkoja jatkunut nokkapokka on johtanut tilanteeseen, jossa Julkisten ja Hyvinvointialan Liitto (JHL) aloitti tänä maanantaina poliittisen lakon. 1 Muodollisesti riidassa on kyse nk. ”irtisanomislaista”, jossa Juha Sipilän hallitus pyrkii helpottamaan työntekijöiden irtisanomista alle 10 hengen pienyrityksissä. Monesti onkin niin, että jokin mitättömältä tuntuva asia lopulta katkaisee kamelin selän. Taustalla vaikuttaa paljon isompi ideologinen ristiriita, joka juontaa alkunsa aivan hallituskauden alkumetreille ja kilpailukykysopimuksen neuvotteluun. 

Kärjistetysti ilmaistuna tuolloin Sipilän hallitus ilmoitti, että työmarkkinaosapuolten on löydettävä ratkaisut, joilla hallituksen asettamiin tavoitteisiin päästään. Muuten hallitus toimeenpanisi oman ”leikkauslistansa”, joka oli kylmäävää luettavaa palkansaajalle. 2  Kikyä käytiin aika monta kierrosta, kunnes kesällä 2016 saatiin aikaan kompromissiratkaisu. On selvää, että tästä jäi ay-liikkeelle paljon hampaankoloon ja nyt se käyttää poikkeuksellisen rajuja keinoja ottaakseen vahingon takaisin korkojen kera. 

Ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu (ns. Liinamaa I) solmittiin vuonna 1968. Kaikki Suomen poliittiseen historiaan hiemankaan perehtyneet tietävät, että siitä alkaen työmarkkinaratkaisuja on haettu konseksuksen hengessä, kolmikantaneuvotteluissa. Leimaavaa suomalaiselle työelämälle on ollut myös poikkeuksellisen korkea järjestäytymisaste ammattiliittoihin. Lähtien liikkeelle 1980- luvulta Ronald Reaganista ja Margaret Thatcherista, on ollut käynnissä ideologinen hyökkäys ammattiliittoja kohtaan. Sittemmin neuvostokommunismin romahdus ja kiihtyvä globalisaatio ovat vahvistaneet amerikkalaisjohtoisen länsimaisen kapitalismin riemuvoiton kulkua.  Tuohon yhtälöön vahva ay-liike sopii huonosti. Tämä on se laajempi viitekehys, johon kiista irtisanomislaista linkittyy. 

Sipilän hallitus katsoo, että hyvinvointivaltion rakentamisen ajalla rakennettu korporatistiseen valtaan nojautuva kolmikantajärjestelmä on vanhentunut ja ay-liike käyttää liian suurta ulkoparlamentaarista valtaa. Ay-liike puolestaan näkee, että heitä vastaan on käynnissä rahavallan johtoportaan ideologinen hyökkäys. Ironista on, että molemmat ovat oikeassa.

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. ” 3


Hallitus vetoaa mielellään yllä olevaan perustuslain valtiosääntöön. Se näkee, että ay-liike on vuosikymmenten saatossa hankkinut itselleen veto-oikeuden kaikkeen työlainsäädäntöön liittyen. Jarkko Elorantaa, Ann Seliniä, Riku Aaltoa tai ketään muutakaan ay-johtajaa ei ole valittu tehtäväänsä demokraattisella kansanäänestyksellä, joten (sinällään oikeutetusti) nähdään, että ay-liike käyttää liiallista ulkoparlamentaarista valtaa. Kyseessä ei ole demokraattinen kansanvalta, vaan ulkoparlamentaarinen korporatismi. 

Yhtä lailla vahvoja ovat myös ay-liikkeen argumentit. Mainitsemani ideologinen hyökkäys ei ole mikään mielipidekysymys, vaan kylmän raaka fakta. Suomessa ay-liike voi myös ylpeillä cv:llään, tulokset puhuvat puolestaan: se on saanut todella paljon hyvää aikaan historian saatossa. Nyt siltä halutaan viedä käsistä ne työkalut, joiden avulla se on tätä hyvinvointia rakentanut. 

Kyseessä on siis pohjimmiltaan ideologinen arvovaltakysymys. Irtisanomislaki on tämän ilmentymä, se kuuluisa jäävuoren huippu. Ikään kuin käynnissä olisi iso nyrkkeilyottelu, jossa punaisen kulmauksen ay-liike saa vastaansa sinisen kulmauksen hallituksen. Voittajasta ei ole tässä vaiheessa tietoa.

Aivan lopuksi vielä irtisanomislaista. Ideologisessa kiistassa käännyn hallituksen edustaman kannan puolelle, ay-liike on toden totta saanut veto-oikeuden työlainsäädäntöön ja käyttää liian merkittävää ulkoparlamentaarista valtaa. Siinä mielessä olen puoleni valinnut, mutta taasen toisaalta irtisanomislaki itsessään on huono ja turha. Täytyy kyllä olla tomppeli työnantaja, jos ei puolen vuoden koeajan puitteissa huomaa tehneensä virherekrytointia. Pattitilanteessa siis ollaan: periaattessa näin, mutta käytännössä noin.

Lähteet
3)      https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731         (luku 1, §2 )







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...