Yritystuet. Miksi se on niin vaikeaa?

Yritystuet ovat haitallisia, koska ne vääristävät kilpailua, tukevat kuolevia tuotannonaloja sekä yritystukien kautta saatu yhteiskunnallinen hyöty on usein hankalasti mitattavissa. Politiikan kentällä tässä asiassa vallitsee suorastaan hellyttävä yksimielisyys — tukia vastustavat niin Elina Lepomäki kuin Li Anderssonkin. Suomalaisen poliittisen spektrin ääripäät. Käytäntö on kuitenkin hyvin eri asia kuin teoria. Mauri Pekkarisen johtama yritystukia perannut parlamentaarinen työryhmä ei päässyt asiasta sopuun ja palautti huhtikuun alussa todella laihan paperin elinkeinoministeri Mika Lintilälle. 1 Voisi sanoa, että historia toistaa itseään: hallitukset toisensa perään ovat olleet kykenemättömiä muuttamaan järjestelmää. Tässä on valtava epäsuhta. Yritystukien haitallisuudesta vallitsee hellyttävä yksimielisyys, mutta silti käytännön politiikkatoimet ovat vaikeita (ellei mahdottomia) toteuttaa. Miten asia voi olla näin? 

Mitä yritystuet ovat ja minne ne menevät?

Viime vuoden joulukuussa Ylen MOT-ohjelman tutkivat journalistit julkaisivat dokumenttiohjelman, sekä sarjan artikkeleita, jossa yritystuille suoritettiin eräänlainen ruumiinavaus. Tämän ryhtymyksen keskeisiä johtopäätöksiä olivat, että valtion maksamista yritystuista on tullut eräänlainen pankkiautomaatti, jonka luukulla käyvät vuodesta toiseen samat kanta-asiakkaat. Suurimmat tukipotit ohjautuvat raskaaseen teollisuuteen, laivanvarustasuvuille sekä energiayhtiöille. 2 Eritoten Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat kritisoineet, että nämä ovat ympäristölle haitallisia tukia. Väite ei ole tuulesta temmattu, joskin on pidettävä mielessä, että omilla hallituskausillaan kyseiset puolueet ovat kykenemättömiä muuttamaan asiaa. 

Laskentavasta riippuen yritystuet nielevät vuosittain 8-9 miljardia euroa. Suomen valtion budjetti tälle vuodelle on noin 56 miljardia euroa, joten mistään pienen mittaluokan asiasta ei ole kyse. 3 Työ-, ja elinkeinoministeriön laatiman raportin mukaan noin 90% yritystuista ovat vanhaa säilyttävää, ja vain kymmenysosa uudistavaa, jolla yritystukijärjestelmää usein oikeutetaan. 4 Näihin lukuihin peilaten tuntuu kohtuuttomalta, että säästöjä on haettu kilpailukykysopimuksen ja sosiaaliturvan reformien kautta, kun yritystuet ovat olleet pyhä lehmä. 

Miksi asia on niin vaikea?

On helppo huomata, että järjestelmä ei ole terveellä pohjalla. Poliitikoille asiaan puuttuminen on tavattoman vaikeaa johtuen vallalla olevan globaalin kapitalismin valtarakenteista. Korporatokratialla tarkoitetaan valtiojärjestelmää, jossa yritykset ovat saaneet kohtuuttoman ison vallan talouden ja politiikan alalla. 5 Hyvin ilmeinen esimerkki asiasta on yhteisöverokilpailu — valtiot toisensa perään ovat laskeneet yhteisöverokantaansa houkutellakseen yritystoimintaa. Taloudellisen globalisaation myötä yrityksillä on muodostunut mahdollisuus tällä tavalla kilpailuttaa, tai ilkeämmin sanottuna kiristää, kansallisvaltioita. Entisestään poliitikkojen tilannetta vaikeuttaa, että useissa tapauksissa edut ovat yhteen kietoutuneita. ”Pyöröovi-ilmiöllä” tarkoitetaan tilannetta, jossa julkisen sektorin tärkeä vaikuttaja siirtyy yksityiselle puolelle ja toisin päin. 6 Tämä ilmiö on hyvin selvästi nähtävissä esimerkiksi siinä, kuinka useat oikeistopoliitikot ovat siirtyneet Mehiläisen, Terveystalon ja muiden terveysalan yritysten johtotehtäviin. Kuvio on erityisen tuttu Yhdysvaltain politiikasta, josta se on globaalikapitalismin leviämisen myötä tarttunut kaikkiin länsimaihin. 

Kun nämä asiat laskee yhteen, niin alkaa hahmottua kuva siitä, miksi yritystukiin kajoaminen on poliitikoille niin ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä. Ideologisella tasolla yritystukia on helppo vastustaa, mutta käytännössä niihin puuttuminen saattaisi johtaa työpaikkojen katoamiseen, josta taasen seuraa iso kimppu sosiaalisia ongelmia. Asiaan liittyy myös ”pimeämpi puoli”, sillä poliitikoilla saattaa olla tähtäimessään hyväpalkkainen johtajan paikka juurikin samoissa yrityksissä, joita yritystukikeskustelu eniten koskettaa. ”Pyöröovesta” kuljetaan toki myös toiseen suuntaan, jolloin ikävien päätösten tekeminen entiselle omalle yritykselleen on vaikeata.    

Hieman radikaalimpi ajattelija voisi kyseenalaistaa koko globaalikapitalismin toimintaperiaatteen: miten hyvin kapitalismi toimii, jos yritykset eivät tule toimeen ilman mittavia valtion tukia? Tämä keskustelu on kuitenkin luonteeltaan niin perustavanlaatuinen ja monisyinen, että en tässä yhteydessä siihen ota kantaa.

Lähteet

1: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005629289.html

2: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/04/mot-tutki-kuka-saa-eniten-yritystukia

3: https://yle.fi/uutiset/3-10049067

4: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79863/TEMrap_22_2017_verkkojulkaisu.pdf

5: https://en.wikipedia.org/wiki/Corporatocracy

6: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005619540.html

Kuva: imgur.com