Siirry pääsisältöön

Venäjän Jokerit?


kuva: kiekko.ts.fi

Harry ”Hjallis” Harkimo myy 51% omistusosuutensa jääkiekkojoukkue Helsingin Jokereista ja keskittyy täysipäiväisesti poliittiseen uraansa.  (Yle Uutiset) 

Jokerien historia lyhyesti 

Helsingin Jokerit perustettiin vuonna 1967, kun rakennusmestari Aimo Mäkinen osti Töölön Vesa- nimisen urheiluseuran jääkiekkotoiminnan. Joukkue sai lentävän lähdön, ja voittikin ensimmäisen Suomen mestaruutensa vuonna 1973. Tätä seurasi noin 20 vuotta jatkunut sekava ajanjakso – urheilullinen menestys oli heikkoa ja mestaruuksien sijaan joukkue taisteli pääsarjassa säilymisestä. Heikko menestys jäällä näkyi yleisömäärissä, joka taasen heijastui talouteen. Kesällä 1985 joukkuetta haettiin konkurssiin, mutta tarpeelliset varat saatiin viime hetkellä kasaan. Keväällä 1987 Jokerit myös putosi pääsarjasta I-divisioonaan. 

Jokerien pelastukseksi nousi se, että kasvattajaseurana se oli tehnyt hyvää työtä. Vuonna 1988 Jokerit voittivat A-nuorten Suomen mestaruuden ja tuossa joukkueessa pelasivat muun muassa Teemu Selänne, Keijo Säilynoja, Waltteri Immonen, Mika Strömberg ja Ari Sulander. Sama pelaajarunko oli nostamassa Jokereita takaisin pääsarjaan kaudeksi 1989-90. 

Harkimo 

Yksinpurjehtijana julkisuuteen noussut liikemies Harry Harkimo osti pahasti velkaisen Jokerijoukkueen osake-enemmistön helmikuussa 1991. Yhdessä Harkimon intohimon ja pelaajien ”kultaisen sukupolven” kanssa syntyi 1990-luvun ”jokeri-ilmiö”, joka muutti suomalaista urheilukulttuuria perinpohjaisesti. Nuoren supertähtensä Teemu Selänteen johdolla Jokerit voittivat vuonna 1992 Suomen mestaruuden. Selänne siirtyi seuraavaksi kaudeksi rikkomaan NHL:n tulokasennätyksiä, mutta joukkueen runko pysyi kasassa. Tulevina kausina joukkuetta täydennettiin Otakar Janeckyn ja Petri Variksen kaltaisilla täsmähankinnoilla, ja 1990-luvun ilmiö oli valmis. 1990-luvulla Jokerit voittivat Suomen mestaruuden 1992, 1994, 1996 ja 1997. Hopeaa saavutettiin vuonna 1995 ja pronssia 1998. Sen lisäksi joukkue voitti seurajääkiekkoilun Euroopan Cupin vuosina 1995 ja 6. (Wikipedia) 

Jokeri-ilmiö
kuva: mtv.fi

Jokeri-ilmiön kivijalkana oli urheilullinen menestys, mutta se sisälsi paljon muutakin. Harkimon johdolla seura panosti vahvasti markkinointiin ja halusi luoda jääkiekko-ottelusta kokoaan suuremman elämyksen. Harkimo ja Jokerit olivat edelläkävijöitä suomalaisen urheilumarkkinoinnin saralla. Jokereista kasvoi yhtä aikaa Suomen vihatuin ja rakastetuin seura. Helsingin IFK:n kanssa jaettu kotihalli Nordenskiöldinkadulla kävi pieneksi, ja tästä sai sytykkeensä eräs Harkimon kunnianhimoisimmista projekteista – Hartwall Areena. Helsingin Ilmalaan noussut uusi monitoimihalli isännöi jääkiekon MM-kisoja keväällä 1997 ja saman vuoden syksyllä siitä tuli Jokerien kotipesä. 

”Nolkyt” luku 

Resursseiltaan Jokereista kasvoi Suomessa ylivoimainen joukkue. Vuodesta toiseen pelaajahankintoihin käytettiin isoja summia rahaa. Paikallinen identiteetti ja kasvattajaseuran maine hälvenivät. Jokereista tuli kilpailijaseurojen kannattajille punainen vaate, iso ja paha markkinakapitalismin ilmentymä, joka isolla rahalla yritti ostaa mestaruuksia. Urheilullinen menestys olikin resursseihin nähden heikkoa: Jokerit voittivat Suomen mestaruuden vuonna 2002. Hopeaa joukkue saavutti vuosina 2000, 2005 ja 2007. Pohjanoteeraus oli kausi 2006, jolloin Jokerit oli runkosarjan 11. 



KHL
kuva: jokerit.com

Venäjän tsaari” Vladimir Putin tunnetaan innokkaana jääkiekon ystävänä, ja vuonna 2008 perustettu Kontinental Hockey League on usein nähty Putinin projektina. Ajatuksena oli luoda kilpaileva huippusarja pohjois-amerikkalaiselle NHL:lle. Kesäkuussa 2013 Hjallis Harkimo piti Jokerien historian ehkäpä merkittävimmän tiedotustilaisuuden. Harkimo möi Hartwall Areenan omistuksen venäläisille Rotenbergin veljeksille sekä Gennadi Timotsenkolle. Tällä hetkellä Boris Rotenberg ja Gennadi Timotsenko omistavat Jokereista 49%. (Wikipedia) 

Urheilullinen menestys KHL-aikakautena on ollut verrattain hyvää, mutta sarjan ehdottomalle huipulle Jokerit eivät ole yltäneet. Tämän taustalla on nähty myös poliittisia syitä. Vahvasti Venäjän valtiojohtoisen KHL:n maineelle ei tee hyvää ulkomaalaisten joukkueiden liiallinen menestyminen. Kaudella 2014 KHL:ssä hopealle yltänyt tshekkiläisjoukkue Lev Praha ajautui vielä samana vuonna konkurssiin. Yksityiskohdat ovat hämärän peitossa, mutta erilaiset salaliittoteoriat Lev Prahan ”liiallisesta” urheilullisesta menestyksestä konkurssin taustalla elävät sitkeinä. 

Tällaisessa todellisuudessa myös Jokerit ovat eläneet KHL-aikakautenaan. Vaikka yleisömäärät ovat olleet hyviä ja urheilullinen menestyskin kohtuullisen hyvää, on Jokerit tehnyt organisaationa tappiota jokaisella KHL-kaudellaan. Kolmesta ensimmäisestä kaudesta tappiota on kertynyt yli 40 miljoona euroa, jonka ovat tähän asti kuitanneet vähemmistöomistajat Rotenberg ja Timotsenko. 

Oma suhteeni Jokereihin 

1990-luvun puolivälissä Suomessa oli ennennäkemätön kiekkohuuma ja itsekin imeydyin mukaan ”jokeri-ilmiöön.” Aloin kannattamaan Jokereita vuonna 1996 (9-vuotiaana) ja silloin vahvana perusteena oli, että joukkueella oli siisteimmät pelikypärät ja ne voittivat paljon. 9-vuotiaan logiikalla ihan rationaalinen päätös. Kiekkoinnostukseni jatkui kiivaana seuraavat vajaat 10 vuotta ja kannatin intohimoisesti Jokereita. Paikallisuudella ei ollut tässä yhtälössä merkitystä. Pienessä Valtimon kunnassa ei ollut edes mitään mahdollisuutta kannattaa paikallista seuraa, koska sellaista ei ollut lähimaillakaan.  Näin ollen valinta tapahtui ihan muilla perusteilla. 

”Nolkyt” luvun puoleenväliin mennessä olin saanut melkoisen kiekkoähkyn ja innostukseni lopahti melko lailla täysin. Ei kiinnostanut oikeastaan edes tuloksia seurata, mutta tuosta aallonpohjasta alkoi uusi nousu vuosikymmenen loppupuolella, kun muutin Etelä-Suomeen. Jokerien, HIFK:n ja Bluesin kamppailu pääkaupunkiseudun herruudesta kävi kuumana, ja työkaverien kautta imeydyin tuohon mukaan. Intohimoiseksi kannattajaksi minua ei ole voinut kutsua, mutta tunnustan kyllä kannattavani Jokereita. KHL-aikakaudella olen muutaman ottelun käynyt katsomassa paikan päällä ja seurannut suhteellisen tiiviisti television kautta. Helsingin Jokerit siis edelleen merkitsee minulle jotakin. Suuri osa siitä on lapsuusvuosien nostalgiaa, mutta ei kokonaan; kyllä minä aidosti nautin Jokerien menestyksestä. 

Tulevaisuus

Minun sukupolvelleni Hjallis Harkimo & Jokerit ovat olleet yksi ja sama asia. Niin vahvasti koko seura on profiloitunut pääomistajaansa. KHL:ään siirtymisen myötä ja Harkimon politiikan puolelle suuntautumisen seurauksena tämä suhde on lientynyt, mutta ollut edelleen olemassa. Nyt kaikki on muuttunut. Harkimo kertoi, että Jokereille etsitään ensisijaisesti suomalaista pääomistajaa. Tämä saattaa osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi. Kuten tulikin jo mainittua, Jokerit on tuottanut KHL-aikanaan yli 40 miljoonaa euroa tappiota, joten mistään taloudellisesta kultakimpaleesta ei ole kysymys. Rotenberg ja Timotsenko omistavat seurasta jo 49%. Venäläiset omistavat jo Hartwall Areenan. Tuosta on aika lyhyt askel siihen, että venäläiset oligarkit tosi asiassa omistaisivat myös Helsingin Jokerit. Seuran 50-vuotinen historia on sisältänyt monta dramaattista käännekohtaa, ja nyt eletään jälleen sellaista. 

Toiveeni 

Mielelläni näkisin Jokerit suomalaisessa omistuksessa ja takaisin kotimaan pääsarjassa. Käytännössä tämä saattaa olla monen mutkan takana. Jokereista on kasvanut niin iso, ja sen kytkökset Venäjälle ovat niin moninaisia, että aivan sormia napsauttamalla muutos ei tule tapahtumaan. Avonaisia käytännön kysymyksiä tuossa on todella monta. Vaihtoehtona näyttää kuitenkin olevan Jokerien lipuminen täydellisesti venäläiseen hallintaan ja oman seuraidentiteetin lopullinen hylkääminen. Jokerit on mielestäni niin iso osa suomalaisen urheilun menestystarinaa, että on sääli, jos näin pääsee tapahtumaan.



Lähteet

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...