Siirry pääsisältöön

Pankkikriisin "totuuskomissio"


Perussuomalaisten Laura Huhtasaari nosti (varjo)uudenvuodenpuheessaan esille 1990-luvun pankkikriisin, ja penäsi ”totuuskomission” perustamista asian selvittämiseksi. 28.2 Perussuomalaiset ilmoittivat Huhtasaaren johdolla perustavansa tällaisen komission. 1)

Setvittävää riittää. 1990-luvun alussa Suomea koetteli kova lamakausi, jonka tarkempaan avaamiseen ei tässä yhteydessä kannata lähteä. Neuvostoliitto oli hajonnut ja Suomi oli lähtenyt vauhdilla yhdentymään lännen kanssa. Osana tätä Suomi allekirjoitti 2.5.1992 Euroopan Talousalueen (ETA) ns. ”Porton sopimuksen” 2, jonka tarkoituksena oli laajentaa Euroopan yhteismarkkina-aluetta. Sopimukseen kuitenkin liittyi pykälä pankkien vakavaraisuudesta. Lama-Suomen pankkien vakavaraisuus ei täyttänyt Porton sopimuksen vaatimuksia.

Koiviston konklaavi

Neljä päivää Porton sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen istuva presidentti Mauno Koivisto järjesti presidentinlinnassa ”Koiviston konklaaviksi” nimetyn tapaamisen. Presidentin lisäksi tilaisuuteen osallistui ainakin 11 tuomaria, joukossa päällikkötuomareita, 11 oikeusoppinutta eri yliopistoista kaksi oikeusministeriön tutkijaa ja pankkitarkastusviraston ylijohtaja. 3

3.4.1992, eli kuukautta ennen Koiviston konklaavia Korkein oikeus oli linjannut Tampereen Aluesäästöpankin jutussa ennakkotapauksen (KKO 50:1992) siten, että pankin yksipuolinen päätös koron nostosta oli laiton.

Kriitikkojen mukaan presidentti Koivisto (entinen pankkimies itsekin) kritisoi Korkeimman Oikeuden päätöstä ja näin ollen ohjaili riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaa vallan kolmijako-opin vastaisesti. Tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus vaarantui presidentin intervention seurauksena. Tämä ohjasi tuomioistuinten päätöksiä pankkien eduksi. Taustalla oli presidentin (ja muun valtiojohdon) tahto täyttää ETA-sopimuksen vakavaraisuusvaatimukset.

Tulkinnan kääntymisestä pankkien eduksi kärsivät erityisesti yrittäjät, joista suuri osa ajautui konkurssiin. Yrittäjien omaisuus realisoitiin pankkien taseisiin pakkohuutokaupoissa usein järkyttävällä alihinnalla omaisuuden käyvästä arvosta. 4

Yrittäjien velkavankeus

Laman seurauksena pankeilla oli taseissaan valtava määrä ns. ”roskaluottoja.” Valtio puuttui peliin perustamalla omaisuudenyhtiö (roskapankki) Arsenalin. Useiden yrittäjien velat siirtyivät Arsenalin taseisiin.

Vuonna 2000 toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes teki päätöksen myydä Arsenalin velkasaatavat norjalaiselle Aktiv Kapital-perintätoimistolle. He aloittivat tehokkaan perinnän. Suomalaisten 1990-luvun yrittäjien velkasaatavia on peritty, ketjutettu ja myyty eteenpäin useisiin kertoihin. Kriitikoiden mukaan suomalaiset yrittäjät myytiin velkaorjiksi norjalaiselle pörssiyhtiölle. 5

Salaisuuden verho

Tutkija Kalevi Kannus pyysi vuonna 2002 tasavallan presidentin kansliasta ns. Koiviston konklaavin asiakirjoja julkaistavaksi. Mauno Koiviston pyynnöstä istuva presidentti Tarja Halonen kuitenkin kieltäytyi ja julkisti asiakirjat salaisiksi. Samoin Aktiv-Hansa sopimusta käsittelevät asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka. 6

Selvityksen paikka

Kun edellä mainitut asiat laskee yhteen, niin siitä alkaa hahmottua monipolvinen salaliittoteoria, jossa vilisee eri rikosnimikkeitä aina valtiopetokseen asti. ”Ei savua ilman tulta.” Homma haisee, ja se tulee perin pohjin selvittää. Melko iso osa tuolloin vääryyttä kokeneista on edelleen elossa, ja ansaitsivat vanhoilla päivillään vielä saada asiansa kuulluksi.

Ongelmallista tässä on, että mielestäni asian kaiveleminen olisi kriittisen historiantutkimuksen ja yhteiskuntatieteilijöiden tehtävä. Tähän ei olla tartuttu riittävällä tarmolla, ja nyt perussuomalaiset Huhtasaaren johdolla ovat nähneet tilaisuutensa politisoida tämä kysymys. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta poliittisesti ohjatun ”totuuskomission” tuloksiin kannattaa suhtautua suurella varauksella.



Lähteet 
5)      Hänninen Jera & Hynninen Jyri. 2015. Suomalainen velkakirja. Sivut 118-19.

Kuva: twitter.com

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...