Kandin tutkielma

Yleistä mediakeskustelua seuraamalla ja nopeasti tilastoja vilkaisemalla on helposti todettavissa, että ylivelkaantuminen koskettaa yhä suurempaa osaa suomalaisia ja velkapuhe eri muodoissaan on varsin hallitseva diskurssi suomalaisessa keskustelussa. Minua kiinnostaa kokonaisuutena se, mistä ylivelkaantumisongelmat syntyvät? Ovatko syyt rakenteellisia tai yksilön elämänvalinnoista johtuvia? Tai kenties yhdistelmä edellä mainituista? Tämän pohdinnan myötä muodostuikin tutkimuskysymykseni mitkä eri tekijät altistavat ylivelkaantumiselle suomalaisessa luottoyhteiskunnassa? 

Suomesta on 1980-luvulla alkaneen sääntelyn vapauttamisen jälkeen muodostunut länsimainen luottoyhteiskunta, jossa velasta ja velka-asioiden selvittelystä on tullut arkipäiväinen osa jokaisen elämää. Luottoa tarvitaan isoihin hankintoihin, ja erityisesti Suomessa korostuvat asuntolainat. Onnistunut velkasuhde asuntolainan ja lompakosta löytyvän Visa-kortin muodossa onkin eräs hyvän ja esimerkillisen kansalaisuuden edellytyksistä.  Hyvä luottokelpoisuus on pitkälle yksilön mahdollisuuksia määrittävä tekijä. 

Uutena ilmiönä 2000-luvulla kuvioon mukaan tulivat erilaiset vakuudettomat kulutusluotot, joita arkikeskustelussa nimitetään monilla eri termeillä: pikalaina, pikavippi, pienlaina, joustoluotto, tililuotto, kulutusluotto ja niin edelleen. Tässä keskustelussa usein unohdetaan, että myös luotto-ominaisuudella (Visa) varustettu pankkikortti on vakuudeton kulutusluotto. Edellä mainituissa luottomuodoissa on toki eroja, mutta yleisesti ottaen kaikilla näillä termeillä tarkoitetaan noin 50 – 2000 euron suuruista vakuudetonta kulutusluottoa, joka haetaan internetin välityksellä ja luottopäätös tehdään ilman luotonhakijan henkilökohtaista tapaamista. Vakuudettomat kulutusluotot ovat alusta alkaen näyttäytyneet ongelmallisina, ja vuoden 2005 jälkeen kuluttajansuojalakia onkin muutettu kolmeen kertaan vakuudettomien kulutusluottojen sääntelemiseksi. Oikeusministeriön helmikuussa 2017 julkaisemassa arviomuistiossa ehdotetaan useita toimenpiteitä lainsäädännön muuttamiseksi, joten sääntelyn neljäs vaihe on meneillään. 

Vuoden 2017 lopussa 374 100:lla (Suomen Asiakastieto oy, 2018) henkilöllä Suomessa oli maksuhäiriömerkintä, joten kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Usein toistuva tarina on, että jonkin elämäntilanteessa tapahtuneen muutoksen jälkeen on ajauduttu talousvaikeuksiin, jota on yritetty hallita ottamalla vakuudetonta kulutusluottoa. Tyypillisiä elämäntilanteen muutoksia ovat esimerkiksi lapsen syntyminen, lapsuudenkodista pois muuttaminen tai avioero. Tilanne pysyy näennäisesti hallinnassa niin kauan kuin uutta luottoa saa, mutta lopulta korttitalo kaatuu ja seurauksena on jonkun maksun siirtyminen ulosoton piiriin ja sitä myöten maksuhäiriömerkinnän syntyminen. Luottoyhteiskunnassa eläminen luottokelpoisuuden menettämisen jälkeen vaikeutuu huomattavasti. Asunnon saaminen vapailta vuokramarkkinoilta on miltei mahdotonta, ja työpaikankin saaminen hankaloituu. Nämä ovat muutamia käytännön tason esimerkkejä, mutta vähintäänkin yhtä raskauttavaa on velkaongelmien mukanaan tuoma stigmatisoiva häpeärangaistus. Ylivelkaantumisen on tutkimuksissa todettu olevan myös selkeässä yhteydessä sairastavuuteen ja erityisen korostetusti naisten kohdalla. Näistä asioista johtuen velkaongelmaiset usein kokevatkin itsensä ”toisen luokan kansalaisiksi.” 

Velkasuhde on olennainen osa luottoyhteiskunnan rakenteita, joten myös ylivelkaantumisongelmat ovat rakenteellinen ja pysyvä osa suomalaista luottoyhteiskuntaa. Yksittäiseltä kansalaiselta vaaditaan monipuolisia taloudenhallinnan taitoja, ja erityisesti ne joutuvat koetukselle erilaisissa elämän nivelvaiheissa. Luottoyhteiskunta on tullut jäädäkseen, ellei poliittisessa ilmapiirissä tapahdu täydellistä paradigman muutosta, jota voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä. Lainsäädännön pitäminen ajan tasalla vastaamaan nopeasti muuttuvan rahoitusalan haasteisiin on tärkeää. Ensisijaista kuitenkin olisi kansalaisten taloudenhallinnan taitojen parantaminen. Peruskoulun 9. luokalla käytävä taloudenhallinnan kurssi ei olisi välttämättä huono ajatus.  

Tässä tutkielmassa olen etsinyt vastausta siihen, mitkä eri tekijät altistavat ylivelkaantumisongelmille. Kirjallisuuden ja empiirisen aineiston perusteella voidaan sanoa, että sukupuolella, iällä, koulutustaustalla, tuloilla ja työssäkäynnillä tai työttömyydellä on merkitystä.

Miessukupuoli, alhainen koulutustaso, alhaiset tulot ja työttömyys ovat altistavia tekijöitä ylivelkaantumisongelmalle. Iän osalta tulkinta on hieman monisyisempi. Yhtäältä ongelmallisena näyttäytyy 25-34 vuoden ikä, mutta toisaalta suurimmat velkapääomat keskittyvät vanhempiin, yli 55-vuotiaiden ikäluokkiin. 

Ylivelkaantumisongelmat koskettavat niin suurta joukkoa, että liian suoraviivaisia kausaalisuussuhteita tämän tutkielman havaintojen pohjalta ei kannata tehdä. Ongelmille altistavia tekijöitä on mahdollista määritellä, mutta ylivelkaantuneet ovat kokonaisuutena heterogeeninen ryhmä, jota on mahdotonta asettaa tiettyyn tarkasti rajattuun lokeroon.