Siirry pääsisältöön

Ulosoton provikkapalkkiot



Taloussanomien toimittaja Jaana Oksanen julkaisi 21.2 artikkelin ulosottomiehen provisiopalkkiosta. 1 Seuraavana päivänä asiaa tivattiin oikeusministeri Antti Häkkäseltä eduskunnan täysistunnossa 2, joten toimittaja selkeästi osui herkkään paikkaan. Luulenpa, että kovin harva kansanedustajistakaan tiesi provisiopalkkiosta. Ylipäätään virkamies ja provisiopalkkio kuulostaa oudolta ja huonolta yhdistelmältä. Ja sitä se onkin.

Ulosottomiehen harkinnanvalta on laissa säädetty erittäin laajaksi. Velallisen näkökulmasta tämä on tietysti kaksiteräinen miekka – jos ulosottomiehen kanssa tulee hyvin toimeen, niin esimerkiksi maksuvapaiden kuukausien sopiminen voi helpottua. Yhtälö toimii valitettavasti myös toisin päin. Jos ulosottomiehen kanssa menee sukset ristiin, niin se voi hankaloittaa jo entisestään epätoivoista tilannetta.

Monesti velallisella ajautuu ulosottoon useampi erillinen velkasaatava. Tässä tilanteessa ulosoton ja velkojien intresseissä on pitää jokainen velka ”elossa” mahdollisimman pitkään. Mitä pidempään velka on olemassa, sitä pidempään se kerää korko-, ja perimiskuluja. Velalliselle tämä tarkoittaa sitä, että lyhennykset hupenevat näihin korko-, ja perimiskuluihin. Pääoma ei lyhene, samalla kun velkojat ja ulosottomies ovat tyytyväisiä.

Oikeusministeriön määrittelemästä kihlakunnonulosottomiesten palkkataulukosta huomataan, että perimispalkkiot määräytyvät seuraavan taulukon mukaan. 3

Peritty saatava €
Perimispalkkio €
enintään 90
1,48
530
4,48
1330
12,02
2660
14,92
yli 2660
29,85


Oletetaan, että velallinen maksaa ulosottovelkojaan suppeassa ulosotossa suoraan palkkatulostaan 600 euroa kuukaudessa. Oletetaan myös, että hänellä on neljä erillistä lyhennettävää ulosottovelkaa, summiltaan 80, 520, 1320 ja 2650 euroa. Yhteensä 4570 euroa. Näillä oletuksilla ulosottovelka olisi maksettu noin kahdeksassa kuukaudessa. Todellisuus on kuitenkin toista nimenomaan korko-, ja perimiskulujen vuoksi.

Otetaan esimerkiksi tuo 520 euron velka. Kohdistamalla jonkin kuukauden ulosottosumman kokonaisuudessaan tuohon yhteen velkaan tulisi se kerralla maksetuksi. Tuolloin ulosottomiehen perimispalkkioksi jäisi 4,48€. Hänellä onkin insentiivi periä samaa velkaa aina vaan uudestaan, jolloin joka kerta perimispalkkio kilahtaa provisiona tilille. Perimispalkkioiden summat voivat tuntua pieniltä, mutta myllyn pyöriessä vuosia tai vuosikymmeniä kasvavat pienetkin purot mereksi. Taloussanomien artikkelissa kerrotaan, että jopa kolmasosa ulosottomiehen palkkiosta muodostuu näistä provisioista.

Tämä kannuste periä samaa velkaa uudestaan ja uudestaan maailman tappiin saakka tulisi poistaa palkkausperusteista pikimmiten. Toki velkojilla on oikeus saada rahansa ja velallisellakin vastuunsa. Sitä ei ole kukaan kiistämässä, mutta tämä järjestelmä tuottaa tarpeetonta tuskaa jo muutenkin epätoivoiseen tilanteeseen.


Lähteet

Kuva: kansanuutiset.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...