Siirry pääsisältöön

Home Alone



Nettijulkaisu Must Readin toimittaja Linda Pelkonen nosti tällä viikolla artikkelissaan esiin yhteiskunnallisen ilmiön, johon Suomessa on herätty todella laiskasti ja jälkijättöisesti. Nimittäin yhä vaan kasvavaan yksinasuvien joukon. 1 Kyseessä on erityisesti suuremmissa kaupungeissa yleinen ilmiö, ja kaupungistumisen ollessa globaali megatrendi, niin ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko tai ukko nähdäkseen, että kyseessä on tulevaisuudessa entisestään kasvava ilmiö. Artikkelissaan Pelkonen huomauttaa, että esimerkiksi Britanniassa on jo nimitetty yksinäisyysministeri, ja tätä tointa hoitaa Tracey Crouch. Suomessa ilmiöstä hädin tuskin edes puhutaan, vaikka Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2016 lopussa jo 1,1 miljoonaa suomalaista asuu yksin. Kuvio havainnollistaa ikäryhmän ja sukupuolen mukaan. 

Kuvio: Yksinasuvat Suomessa 2016
 


Lähdettäessä miettimään asiaa täytyy ensiksi erottaa yksinasuminen ja yksinäisyys. Nämä eivät ole synonyymejä, vaikka intuitiivisesti voisikin ajatella, että ilmiöt ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Yksinäisyys on ilman muuta yhteiskunnallinen ongelma, sillä se helposti johtaa syrjäytymiseen, masennukseen ja muihin ongelmiin. Yksinasuminen sen sijaan on nähtävä ensisijaisesti kasvavana ilmiönä, joka itsessään ei ole hyvä tai huono. Se vaan on. 

Turun seurakunnassa diakonina työskentelevä Raija Eeva on yksi harvoista, jotka ovat pyrkineet nostamaan yksinasuvat myös poliittisen keskustelun osapuoliksi. Vuonna 2014 Eeva teki aiheesta pro gradu tutkimuksen. Keskeisiä tuloksia olivat muun muassa, että parisuhdenormi näyttäytyy Suomessa erittäin vahvana – parisuhteessa elävä nähdään ”kunnon kansalaisena” ja he ovat ikään kuin oikeutettuja myös omistamaan enemmän kuin yksinasuvat. Lisäksi löytyy useita rakenteellisia tekijöitä, jotka yksiselitteisesti syrjivät yksinasuvia. Eeva on myös Suomen Yksineläjät ry:n perustaja. 2

 Minulla ei ole mitään tarvetta vähätellä lapsiperheiden ongelmia tai rakentaa vastakkainasettelua lapsiperheiden ja yksinasuvien kesken. Lienee kuitenkin kaikille selvää, että myös yksinasuvien asiat olisi aiheellista nostaa poliittiseen keskusteluun. Viimeiset pari viikkoa on julkisuudessa vatvottu perhevapaauudistusta, joka nyt ilmeisesti jää tältä erää tekemättä. Iso ja tärkeä asia, josta on syytäkin keskustella. Sitä en kiistä. Mutta…

Maakuntavaalit järjestetään kuluvan vuoden lokakuussa ja eduskuntavaalit ensi vuoden huhtikuussa. Kuinkahan moni poliitikko nostaa kärkiteemakseen lapsiperheet ja kuinka moni yksinasuvat?


 Lähteet:

 
Kuvio: Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-6745. 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 16.2.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/asas/2016/asas_2016_2017-05-22_tie_001_fi.html

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...