Siirry pääsisältöön

Verovelmuilua


Verojen välttely niin laillisesti kuin laittomastikin on nyt pinnalla ”paratiisin papereiden” vuoksi. 1 Kaksi Bermudalla ja Singaporessa veroparatiisipalveluja tuottavaa yritystä ovat vuotaneet toimittajille valtavan määrän aineistoa (1,4 teratavua), jota he nyt ovat seuloneet läpi, ja tällä viikolla on alettu kuulla tuloksia. Suomessa aineistoa on perannut Ylen MOT-ohjelma, ja erityisesti se on profiloitunut palkittuun toimittajaan Minna Knus-Galaniin. Tietovuoto on tavallaan jatkumoa parin vuoden takaisille ”Panaman papereille.”

Maanantaina MOT-ohjelma kertoi 2, että kaikkien tuntema Nike ei juurikaan mitään veroja maksele. En oikeastaan tuohon kohtaan ohjelmassa jaksanut edes keskittyä, sillä olen jo pitkän aikaa pitänyt itsestään selvänä, että monikansalliset suuryritykset eivät veroja maksa. Google, Facebook, Apple…. kaikki ovat vuorollaan nousseet otsikoihin verojen välttelystä. Jokainen voi tykönään pohtia miten monilla eri tavoilla tämä vääristää markkinoita.

Verojen välttely (laillisesti tai laittomasti) on globaalin kapitalismin yksi räikeimmistä lieveilmiöistä. Raha on numeroita tietokoneen näytöllä, ja se pystyy liikkumaan mantereelta toiselle hetkessä. Poliitikot toki säätävät lakeja minkä kerkeävät, mutta ongelmaa ei saada kuriin. Lainsäätäjä on aina askeleen jäljessä. Tavallinen poliitikko kyllä tietää perusasiat verotuksesta, mutta lainsäädäntöprosessissa tarvitaan aina alansa huippuasiantuntijoiden apua. Ongelma on siinä, että terävimmät veroekspertit eivät ole valtioiden tai EU:n palkkalistoilla, vaan niiden monikansallisten suuryritysten, joilla on resursseja maksaa huippupalkkaa kokonaisella verolakimiesarmeijalle. Niin kauan kuin tämä asetelma säilyy, veroja tullaan välttelemään. Globaalin kapitalismin luoma mahdollisuus liikutella valtavia pääomia silmänräpäyksessä ympäri maailmaa tekee valvonnasta todella vaikeaa.

Yleensä kun puhutaan veronkierrosta, niin ihmiset assosioivat sen paratiisisaarille, kuten Bermudaan tai Panamaan. Ja ketkä sitä sitten harrastavat, niin huumekauppiaat ja mafiosot. Totta toinen puoli. Vuonna 2011 julkaistussa mainiossa kirjassa Aarresaaret Nicholas Shaxson hyökkää nimenomaan tätä myyttiä vastaan. Shaxsonin tutkimusten mukaan yli puolet kaikesta maailmankaupasta kulkee veroparatiisien kautta. Tämän on mahdollistanut se, että palmusaarten sijaan maailman suurimpia veroparatiiseja ovatkin maailman mahtavimmat valtiot – Yhdysvallat ja Iso-Britannia. Julkisesti nämä jättiläiset toki paheksuvat veroparatiiseja, mutta kulissien takana on eri ääni kellossa. Valtaosa kirjan sisällöstä keskittyy näiden väitteiden perustelemiseen. 3

Kuten jo varmasti kävi selväksi, niin kovinkaan ruusuiselta ei näytä. Kyseessä on globaali epidemia, joten yksittäisen henkilön vaikutusmahdollisuudet tuntuvat olemattomilta. Positiivista kuitenkin on, että näitä tämänkaltaisia tietovuotoja on alkanut ilmaantua ja sitä myöten asia on ylipäätään tuotu keskustelun aiheeksi. Järjestelmä tosiaan on mätä, mutta se pystytään purkamaan ja rakentamaan uusiksi, jos tarpeeksi moni näin haluaa. Tietoisuuden levittäminen on tärkeintä, ja siinä toimittajat ovat avainasemassa.



Lähteet
3.       Nicholas Shaxsonin kirja Aarresaaret (2011)

 Kuva: omasta kirjahyllystä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...