Siirry pääsisältöön

EU ja isot asiat


Unelmatilanteessa EU on suurissa asioissa suuri, ja pienissä asioissa pieni. Käytännössä asia tuntuu menevän juurikin toisin päin. EU on pyrkinyt puuttumaan niinkin pieneen asiaan kuin saunapalvikinkun valmistukseen, mutta oikeasti kansainvälistä yhteistyötä vaativissa isoissa asioissa se on kovin hampaaton. Tällaisiin kuuluvat esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuminen, veronkierto ja pakolaispolitiikka.

Ylen toimittaja Eero Mäntymaa (1) julkaisi tänään ansiokkaan analyysin EU:n maahanmuuttopolitiikan ongelmakohdista. Keskenään eripurainen "valtioiden liitto" ei saa sovittua yhteisistä pelisäännöistä. Ja jos paperille saadaankin jotain kirjattua, niin sitä ei ole pakollista noudattaa. Täydellinen esimerkki on EU:n vuonna 2015 tekemä päätös 160 000:n pakolaisen siirrosta Italiasta ja Kreikasta muihin EU-maihin. Suomen ohella ainoastaan muutama maa on täyttänyt sitoumuksensa. Itävalta, Puola ja Unkari eivät ole ottaneet ensimmäistäkään pakolaista vastaan. Paljon puhutaan sanktioista, mutta pahoin pelkään niiden jäävän riittämättömän pieniksi.

Selkeän yhtenäisen käytännön puute avaa oven rikollisille. Turun puukotuksen pääepäilty "Abderrahman Meckah" oli tehnyt rikoksia Saksassa, mutta tieto ei koskaan kulkeutunut Suomen viranomaisille. Jos henkilö jättää kirjautumatta turvapaikanhakijaksi, eikä joudu rikoksistaan vankilaan, niin rötöksiä voi jatkaa useammassa EU-maassa pitkänkin aikaa. EU on ilmeisen kykenemätön ratkaisemaan tätä ongelmaa. Tämä ei ole pelkästään harmillista, vaan potentiaalisesti vaarallista.

Sitten vuoden 2015 pakolaismäärät ovat laskeneet, mutta ilmiö ei todellakaan ole ohi. Sodat, ilmastonmuutos ja muut syyt eivät ole katoamassa. On vain ajan kysymys milloin leimahtaa seuraava kriisi, joka johtaa valtaviin pakolaisvirtoihin. Euroopan kannalta ratkaiseva kysymys on miten pystyttäisi auttamaan hädänalaisia, ja samalla karsia mahdollisimman tehokkaasti väärissä aikeissa olevien rikollisten maahantulo?

Kestävä ratkaisu olisi, että apua pystyttäisi tarjoamaan jo ennen Euroopan mantereelle astumista. Muiden muassa sotatieteiden tohtori Atte Kaleva on hahmotellut mallia, jossa lähtömaiden lähistölle perustettaisi EU:n hallinnoimia pakolaiskeskuksia joihin ilmoittautumisen jälkeen voisi hakea turvapaikkaa valitsemastaan maasta. (2) Tällä tavoin viranomaisilla olisi alusta alkaen tilanne paremmin hallinnassaan. Uskon, että tällaisen järjestelmän kautta apu saataisi paremmin kohdennettua niitä tarvitseville. Samalla se rampauttaisi salakuljettajien irvokasta bisnestä, jonka kautta Euroopan pääsevät ne, joilla on varaa maksaa hengenvaarallisesta matkastaan.

Ongelmana on, että valtavien pakolaiskeskusten perustaminen vaatisi EU:lta mittavaa satsausta ja yhteistyötä. EU:n "track record" tämän mittaluokan asioissa on melkoisen surkea. Yrittää kuitenkin kannattaisi. EU-maissa saataisi vähennettyä turvallisuusuhkia, apu saataisi kohdistettua hädänalaisimmille ja salakuljettajien elämää hankaloitettua.

 Lähteet
1. https://yle.fi/uutiset/3-9797016
2. http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708232200342766_u0.shtml

Kuva: europa.eu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...