Siirry pääsisältöön

Nuiva vallanvaihdos


Perussuomalaiset on tänään aivan eri puolue kuin toissapäivänä. Uuteen puheenjohtajistoon kuuluvat Jussi Halla-aho, Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola. Kaikki heistä kuuluvat puolueen ”nuivaan” maahanmuuttokriittiseen siipeen, Halla-aho tietysti keulakuvanaan. Perussuomalaiset liittyivät Euroopan oikeistopopulististen puolueiden valtavirtaan. "Nuiva" siipi otti totaalisen vallan itselleen yhdessä yössä. Timo Soinin johdolla puolueen linja ei ollut näin helposti määriteltävissä. 

Hallitusyhteistyön jatkon mahdollisuudesta tiedetään lisää huomenna, kun Halla-aho tapaa pääministeri Juha Sipilän ja valtiovarainministeri Petteri Orpon. Keskustan ja Kokoomuksen riveissä ollaan kovin jakautuneita – osa ei voi kuvitellakaan yhteistyötä Halla-ahon kanssa. Toiset taasen olisivat siihen valmiita, jos Perussuomalaiset vain sitoutuvat aiemmin sovittuun hallitusohjelmaan. Myös politiikan kommentaattorit ovat kovasti jakautuneet. Ilta-Sanomien pitkäaikainen politiikantoimittaja Timo Haapala kehotti Juha Sipilää hajottamaan hallituksensa välittömästi. Politiikan tutkija Markku Jokisipilä puolestaan arvioi, ettei Halla-ahon valinta tuota juurikaan ongelmia. Melkoisessa pattitilanteessa siis ollaan, ja mielipiteitä on suuntaan ja toiseen.

Perussuomalaisten uusi puheenjohtajisto on monelle ”worst case scenario.” Samaan hengenvetoon on todettava, että heidät valittiin täysin demokraattisesti, ja sitä päätöstä tulee kunnioittaa. Punnittavana on monta asiaa. Hallitusohjelmaan sitoutuminen on Sipilän ja Orpon kynnyskysymys. Mikäli hallituksen kokoonpano muuttuu, niin siinä tapauksessa hallitusohjelma menee joka tapauksessa uuteen tarkasteluun. Jos hallitukseen Keskustan ja Kokoomuksen kavereiksi tulevat RKP ja Kristilliset, niin heillä on hiuksenhieno yhden edustajan enemmistö. Sekään ei ole ideaalitilanne.

Oppositio nauttii, jos hallitus jatkaa nykyisellä kokoonpanolla. Li Andersson ja Ville Niinistö pääsevät sumeilematta ilakoimaan sillä, että Keskusta ja Kokoomus ovat unohtaneet yhtäläiseen ihmisarvoon perustuvan aatemaailmansa, ja antavat Halla-aholaisten pitää Suomea panttivankinaan. Ei hyvä tämäkään.

Halla-aho, Huhtasaari, Hakkarainen ja Eerola. Tuon nelikon menestys kertoo ennen kaikkea siitä, että Perussuomalaisten kenttä ei ole ollut tyytyväinen Soinin ajamaan linjaan. Uudelta johdolta odotetaan radikaalia suunnanmuutosta, ja sellainen on taatusti myös tulossa. Tuon asian valossa näenkin täysin mahdottomana, että Perussuomalaiset pysyvät hallituksessa kauden loppuun asti. Jos heitä ei tässä vaiheessa potkita pihalle, niin sopivan tilaisuuden tullen he itse lähtevät. Tuossa näytelmässä Halla-ahon Perussuomalaiset näyttäytyisivät omille kannattajilleen sankareina, jotka eivät suostuneet taipumaan Keskustan ja Kokoomuksen ikeen alle.

Perussuomalaisten lähtö on siis vain ajan kysymys. Siinä mielessä olisi aivan sama hajottaa hallitus jo suoralta kädeltä. Se on kuitenkin kovin epädemokraattista. Vaikuttaa siltä, että Halla-ahon Perussuomalaisille on annettava mahdollisuus, vaikka lopputulos on jo ennakolta selvä.    


Lähteet
Kuva: iltalehti.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...