Siirry pääsisältöön

Paska uutisviikko


Onpahan ollut paska uutisviikko. Maanantaina iltapäivällä Pietarin metroasemalle tehtiin terroristihyökkäys, joka vaati 14 kuolonuhria. Samana iltana kotimaassa kuohui ja yhteiskuntarauha järkkyi Afganistaniin palautettujen turvapaikanhakijoiden palautuslennon vuoksi. Tiistaina saatiin kuulla, että Syyriassa on käytetty tappavaa hermomyrkkyä, sariinia. Kuolonuhreja oli yli 80 ja joukossa runsaasti siviilejä, naisia ja lapsia. Perjantaiaamun surullinen uutinen oli USA:n ohjusiskut Syyrian armeijan lentotukikohtaan vastaiskuna sariinin käytöstä. Lentotukikohta tuhoutui täysin ja kuolonuhreja oli kymmenkunta. Mahdollisesti osa heistä siviilejä. Kansainvälinen poliittinen tilanne kiristyi entisestään tuon iskun seurauksena. Kun päästiin perjantai-iltapäivään, niin kammottavia uutisia kuultiin Tukholmasta. Tapahtui jälleen terroristi-isku. Varastettu kuorma-auto rysäytettiin ostoskeskuksen seinästä sisään ja useita ihmishenkiä jälleen menetettiin.

Kaikkien näiden surkeiden uutisten juurisyy on yksi ja sama – poliittinen islam. Tuo aate on aivan yhtä vaarallinen kuin natsismi ja se pitäisi saada kitkettyä pois, koska mikään ei luo niin paljoa kurjuutta maailmaan tällä hetkellä.

Jos asiaan olisi helppoja ratkaisuja, niin ne olisi varmasti käytetty aikaa sitten. On pikemminkin niin, että länsimaiden interventiot ovatkin aiheuttaneet enemmän harmia kuin hyötyä. Toisaalta on moraalitonta olla puuttumatta, kun inhimillinen kärsimys Lähi-Idässä on niin suurta. Länsimaiden johtajilla ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Puuttuminen on sekaantumista muiden asioihin, puuttumatta jättäminen kylmäkiskoista ja moraalitonta.

Mikä sitten neuvoksi? Ei minulla ole vastauksia, mutta laajempi historiallinen perspektiivi saattaa tarjota uutta näkökulmaa. Jokainen historiadokumentin televisiosta katsonut tietää, että reilun 2000 vuotta vanhan kristinuskon historia on julma ja verinen. Vääräuskoisia on vainottu ja tapettu surutta. Vasta viimeisinä vuosisatoina kristinusko on muuttanut muotoaan ja vääräuskoisten tappaminen loppunut. Jos kelataan historiaa vaikkapa 600 vuotta taaksepäin, niin onhan se aika brutaalia menoa ollut. Islam on noin 600 vuotta kristinuskoa nuorempi uskonto. Pahoin pelkään, että islam käy läpi saman polun minkä kristinusko on jo kulkenut. Islamistiset väkivallanteot ja uskonsodat eivät tämän teorian mukaan tule loppumaan vielä satoihin vuosiin.

Pietarin ja Tukholman kaltaisia terroritekoja ei voida estää ja ihan yhtä hyvin kohteena olisi voinut olla Helsinki. Todennäköisyyttä sen sijaan voidaan pienentää tietoisilla poliittisilla päätöksillä. Tämä tarkoittaa, että jokaisen maahantulijan taustat tulee syynätä perinpohjaisesti ja mitä tahansa kytköstä poliittiseen islamiin täytyy pitää varoittavana punaisena lippuna. Surkealtahan tämä kuulostaa ja on askel orwellilaiseen kontrolliyhteiskuntaan, sitä en edes yritä kieltää. Tämä on kuitenkin se vähiten huono vaihtoehto.



Kuva: nbcnews.com

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...