Puolueet ratkaisujen käsijarruna?

Kuntavaalien lähestyminen on nostanut taas poliittiset puolueet tavoitteineen otsikoihin ja keskusteluihin. Kunnallispolitiikassa keskitytään arjen pieniin asioihin, mutta itse olen viime aikoina miettinyt koko puoluejärjestelmää hieman laajemmin. 

Kyllähän mihin tahansa puolueeseen kuuluminen tietyllä tapaa rajoittaa ajattelua. Vaikka suuriin puolueisiin mahtuu vaikka minkälaista mielipidettä, niin jokaisella on kuitenkin kynnyskysymyksensä. Linjaukset isoista asioista, joista kaikkien tulisi ajatella samansuuntaisesti. Jos näin ei ole, nousee kysymys siitä, kuuluuko henkilö ylipäätään puolueeseen. 

Sokea sitoutuminen yhden puolueen arvoihin ja päivänpolitiikan tekeminen voi tehdä fiksustakin ihmisestä pelkän robottimaisen asianhoitajan. Mikään puoluekoneisto ei toimi ilman näitä arkisen työn tekijöitä, mutta ennen itsenäisesti ajatelleelle ihmiselle tämä voi merkitä taantumusta.

Itse olen Keskustan jäsen, mutta en sen kummemmin toiminnassa mukana. Siihen on omat vahvat syynsä, miksi olen tämän puolueen aikanaan valinnut, mutta politiikanteosta ulkopuolella olevana henkilönä minulla on ollut vapaat kädet ajatella asioita laajassa perspektiivissä ilman rajoitteita. Olen tullut siihen lopputulokseen, että puolueet toimivat toisinaan jarruttavina tekijöinä. 

Maailma on monimutkainen paikka ja sen ymmärtämiseksi tarvitaan yksinkertaistuksia. Niinpä ihmisillä on tarve luokitella ja niputtaa asioita yhteen. Politiikassa - jos missä -  tämä on selkeästi esillä. Ideat, ajatukset ja keskustelunavaukset on kova tarve rajata johonkin lokeroon ja lyödä leima päälle. Ollaan vasemmistolaisia, oikeistolaisia, kommunisteja tai kapitalisteja. 

Havainnollistan esimerkin kautta: olen tullut sille kannalle, että taloudellinen globalisaatio on haitallinen kehityskulku. Globalisaation vastustaminen lokeroi minut välittömästi Perussuomalaiseksi, koska se on ainoa kotimainen puolue, joka näin ajattelee. Johtopäätöksenä talouden globalisaatiosta olen päätellyt siten, että tulisi suorittaa rahareformi, jossa uuden valuutan liikkeellelasku olisi liikepankkien sijaan täysin valtion hallussa. Tämä lokeroituu taas vasemmistolaiseksi, jopa kommunistiseksi ajatukseksi. Sitten taas niissä pienemmissä asioissa, joissa puhutaan kotikunnasta ja sen palveluista, asetun yleensä Keskustan kannalle. Olenko kunnon tuuliviiri vai itsenäinen ajattelija? 

Tämän vuoksi puoluejärjestelmä toimii jarruna. On vaikea rakentaa kokonaisvaltaista maailmankatsomusta, koska se sisältää aina ristiriitaisuuksia oman puolueen linjan kanssa. Tämä taas johtaa usein siihen, että oikeasti luovat ratkaisut ongelmiin tulevat yleensä päivänpolitiikan ulkopuolelta. 

Kuva: peda.net