Eduskuntavaalien tulokset ovat puhuttaneet koko viikon.
Paljon on puhuttu Suomen kahtiajakautumisesta. Maalaisjunteista ja Punavuoren
punaviinin lipittäjistä. Vaalien selkeä voittaja Keskusta sai Helsingistä yhden
ehdokkaan läpi ja hänkin oli todellinen politiikan superraskassarjalainen Olli
Rehn. Tulevan hallituksen konkreettisia haasteita ovat talous, työllisyys, sote
uudistus ja monet muut. Isoin henkinen haaste on kuinka muovata kahtiajakautuneesta
Suomesta yksi kokonainen. Varmistikin ainoa keino on tehdä jäntevää
politiikkaa, jossa huomioidaan myös pääkaupunkiseudun erityisasema.
Itse olen kotoisin 2 500 asukkaan kunnasta Valtimolta,
mutta olen asunut useita vuosia pk-seudulla Espoossa ja työskennellyt paljon
myös Helsingissä. Välillä kerkesin asua myös keskisuuressa kaupungissa
Joensuussa. Suomen kahtiajakautuminen ei ole myytti, vaan täyttä totta. Vaikka
ihmisen perustarpeet ovat missä hyvänsä samat, niin kyllähän se arkielämä
Espoossa on ihan erilaista kuin Valtimolla. Minä en halua lähteä sanomaan kumpi
on parempi tapa elää. Henkinen koti tulee varmasti aina olemaan P-Karjalassa,
mutta viihdyn hyvin myös Espoossa. Elämä on tyystin erilaista, mutta
kummassakin on puolensa.
Valmiita vastauksia Suomen yhtenäistämiseen ei ole. Se kun
lähtee asenteista ja ennakkoluuloista, jotka tunnetusti muuttuvat kaikkein
hitaimmin. Voikin olla, että ei siinä politiikalla ole mitään vaikutusta,
vaikka kuinka tehtäisi tasapainoisia ratkaisuja koko maan hyväksi. Siltikään en
haluaisi, että pääkaupunkiseudusta luodaan autonominen osa ja muu Suomi on
reservaattia. Tuo oli tv-persoona Arman Alizadin ”hauska” vitsi twitterissä
vaalituloksen selvittyä.
Toivoa paremmasta täytyy kuitenkin olla. Nuorempi sukupolvi
liikkuu paljon opiskelujen ja työn perässä sekä saattaa asua monellakin
paikkakunnalla ympäri maata ennen asettumistaan aloilleen. Juuri heidän
tehtävänsä on ymmärtää ja sisäistää se, että kyseessä ei ole kilpailu omia
vastaan.
Kommentit
Lähetä kommentti