Siirry pääsisältöön

Fennovoima epäilyttää



En antaisi Fennovoiman ydinvoimalalle rakennuslupaa. Eilen Fennovoiman kilpailija Fortum kertoi, että voi lähteä enimmillään 15% omistusosuudella mukaan osana monimutkaista yritysjärjestelyä, jossa Fortum saa hallintaansa vesivoimahankkeita Venäjältä. Suomen valtio omistaa Fortumista 50,8%, joten onhan tämä ajankohta hyvin mielenkiintoinen. En kyllä halua uskoa, että valtionjohdosta olisi mitään painostusta tullut, mutta väkisinkin moinen salaliittoskenaario hiipii mieleen. 

Aiemmin tänä vuonna valtioneuvosto (pääministerin kanslia) teki periaatepäätöksen, että Fennovoiman rakennuslupaa ei myönnetä ellei kotimainen omistajuus hankkeessa ole vähintään 60%. Sittemmin elinkeinoministeri lievensi lausuntoa, että omistajuuspohjan pitää tulle EU/ETA maista. Näin ollen saksalainen tai kroatialainen omistajuus kelpaa myös. Fortumin mukaantulon myötä tämä ehto täyttyisi. 

Heinäkuussa 2010 eduskunta myönsi Fennovoiman voimalalle rakennusluvan. Sittemmin tilanne on muuttunut merkittävästi. Alun perin saksalaisen energiayhtiön E.ON:in piti olla rakentaja sekä omistajataho. Vuonna 2013 E.ON vetäytyi hankkeesta ja hätiin riensi Venäjän valtionyhtiö Rosatom. E.ON:in lähdön myötä myös monet suomalaissijoittajat ovat vetäytyneet hankkeesta ja pelkona on ollut, se että venäläisomistus muodostaa liian merkittävän osan. Rosatomin ollessa Venäjän valtion omistama yhtiö on uhkakuvana, että venäläiset pääsevät sanelemaan suomalaisten energiaratkaisuja.
Venäjä käy sotaa ja tuntuu koko ajan kehittyvän epädemokraattisempaan suuntaan. 

Turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa on muuttunut vuoden 2014 aikana. Suomi on EU:n yhteisrintamassa asettanut kauppapakotteita Venäjälle. Kehitys on pelottavaa. Halutaanko todella tähän yhteistyöhön lähteä kun minkäänlaista takuuta Venäjän toimista tulevien vuosien aikana ei ole?
Sähköä on kuitenkin pakko saada. Ja mieluusti kohtuuhinnalla. Fennovoiman hankkeen on sanottu tulevan pääasiassa teollisuuden tarpeisiin ja sähkön kulutuksen tulevaa kasvua silmälläpiteän. Ydinsähkö on kohtuuhintaista ja ympäristöystävällistä verrattuna vaikkapa kivihiileen. Tämä tietenkin sillä varauksella, että kaikki menee kuten suunnitellaan. Miksi ihmeessä siis vastustaa hanketta nyt kun siihen kerran saadaan Fortumkin mukaan? Sähköähän joka tapauksessa tarvitaan ja on laskettu, että uusiutuvilla sähköntarvetta ei kyetä kokonaan tyydyttämään.
Kielteisen kantani tueksi voin esittää ainakin neljä perustetta. Ensimmäinen niistä on ilmeinen. 

1.)    Venäjä on kehittynyt huolestuttavan epädemokraattiseen suuntaan ja se käy sotaa Ukrainassa. Rosatom on Venäjän valtionyhtiö. Vasta-argumentti tähän on tietenkin se, että Venäjän kanssa tehdään jo nyt monenlaista energiayhteistyötä. Suuri osa kivihiilestä, öljystä ja kaikki maakaasu tulee Venäjältä. Kysymys kuuluukin halutaanko tätä riippuuvussuhdetta entisestään vahvistaa?

2.)    Fennovoiman päätös sitoo 60:ksi vuodeksi. Tuo on arvioitu voimalan käyttöiäksi. Tässä hetkessä päätös saattaa vaikuttaa fiksulta. Fennovoima takaa kohtuuhintaista sähköä vuosikymmeniksi eteenpäin. Tuo on kuitenkin pitkä aikaperiodi. Jos (ja kun) tuon 60:n vuoden aikana keksitään parempi tapa tuottaa kohtuuhintaista sähköä niin ajetaanko ultrakallis ydinvoimala alas ennen aikojaan? Ei kuulosta kovinkaan järkevältä. 

3.)     Pakko on hyvä motivaattori. Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että sähköntarvetta ei kyetä tällä hetkellä tyydyttämään muulla tavoin kuin uudella ydinvoimalalla. Mutta eikö ole niin, että hätä keksii keinot? Jos Fennovoiman hanke evätään ja tehdään määrätietoinen päätös siitä, että sähköntarve korvataan uusiutuvilla niin sehän kannustaa työskentelemään entistä määrätietoisemmin. 

4.)    Suomesta vihreän talouden mallimaa. Tästä olen meuhkannut aina kun mahdollisuus on tullut. Millään valtiolla ei tunnu olevan aitoa poliittista tahtoa kunnolliseen energiakäänteeseen niin kauan kun öljy on halpaa ja ydinvoimasähköä tarjolla. Nämä asiat tulevat kuitenkin väistämättä eteen. Miksi ihmeessä Suomesta ei voitaisi tehdä edelläkävijää tässä asiassa? Laitetaan ne rahalliset panostukset jotka on nyt sidottuna Fennovoimaan mieluummin vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimukseen ja kehitykseen. Hankitaan maailman parhaat asiantuntijat tänne ja tehdään jostain Suomen yliopistosta vihreän talouden kehittämisen maailmanlaajuinen hermokeskus. Sitten jos Suomessa saadaan luotua uusi innovaatio sähköntuotantoon uusiutuvilla niin sitä on helppo täällä pilotoida. Sen jälkeen kun innovaatio on todettu toimivaksi sitä voidaan myydä maailmalle. Tuossa ei ole mitään hävittävää. Parhaassa tapauksessa Suomi on se maa, josta saadaan ratkaisu maailman energiakriisiin, joka väistämättä tulee joskus eteen. 

Vihreästä taloudesta ja uusiutuvasta energiasta puhutaan paljon. Jos Fennovoiman hanke menee läpi niin uusiutuva energia on juuri sitä. Pelkkää puhetta.


Kommentit

  1. Hieno blogi! Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen minulla ei ole vahvaa kantaa, mutta vihreään energiaan löytyy jo nykytekniikalla ratkaisu: Kollajan- ja Vuotoksen tekoallashankkeet. Voimanlähteenä toimiva vesisade ei lopu koskaan ja hiilidioksisipäästöt ovat pyöreä nolla. Vesivoiman paras ominaisuus on sen toimiminen säätövoimana. Esimerkiksi tuulivoiman runsas lisärakentaminen vaatii lisää säätövoiman rakentamista. Tekoallashankkeilla saataisiin pienennettyä riippuvuutta venäläisestä energiasta ja sähkön spot-hintaa ainakin teoriassa halvemmaksi.

    Hankkeita on vastustettu sen vuoksi, että ne sijaisevat luonnonsuojelualueella. "Ympäristötuhot" jäävät mielestäni vähäiseksi, eikä hankkeilla ole vaikutusta matkailuunkaan. Varsinkin ydinvoimaan verrattuna ympäristövaikutukset ovat minimaaliset.

    Mikä on oma mielipiteesi vesivoiman lisärakentamiseen?

    VastaaPoista
  2. Energiakysymyksissä uskon ennen kaikkea hajauttamiseen. En usko siihen, että olisi yhtä ja ainoaa autuaaksi tekevää tapaa tuottaa energiaa.

    Vesivoiman lisärakentamisessa panostaisin ensiksi jo rakennettujen vesivoimaloiden toiminnan tehostamiseen. Kokonaan uusien voimaloiden osalta taas pitää tarkkaan katsoa, että ympäristöarvot on kohdallaan ja hankkeelle paikallisten ihmisten tuki. Eli joo, pidän vesivoimaa kyllä sinällään osana isompaa energiaratkaisua.

    Tekoallashankkeisiin en ole kovinkaan tarkkaan tutustunut, mutta äkkiseltään en kyllä keksi yhtään syytä miksi niitä pitäisi vastustaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...