Siirry pääsisältöön

Oi Suomi on!



Ikinä en muuttaisi tästä maasta pois. Kestän kaikki haittapuolet. Pakkasen, räntäsateet, pimeyden, kehnon jalkapallomenestyksen, korkean veroasteen. Miksi? Koska tämä hassu maa on minun koti, nyt ja aina. Raukat vain menkööt merten taa!

Lyhyen elämäni aikani olen kerennyt asumaan Suomessa monella eri paikkakunnalla. Valtimolla, Järvenpäässä, Espoossa, Joensuussa, hetken aikaa Virroilla ja asepalveluksen kävin Kajaanissa. Sukulaissuhteiden kautta myös Etelä-Pohjanmaa on tullut tutuksi. Näin ollen voisin julkeasti väittää, että minä tiedän millainen maa tämä Suomi oikein on. 

Alle 3000:n asukkaan Valtimolla elämä on hyvin erilaista kuin metropolialueella Espoossa. Siinä missä Valtimolla katuvalot sammutetaan säästösyistä kello 17, niin Espoossa riittää elämää yötä myöten. Valtimolla on mykistävän kaunis luonto, Espoossa kauppakeskukset ja kehätiet. Juuri tämä Suomen monimuotoisuus on rikkaus. Eroista huolimatta olemme yksi kansakunta, pelaamme samassa sinivalkoisessa joukkueessa. Vastakkainasetteluun ei ole varaa. 

Muistakaa kansakuntamme dramaattinen historia. Muistakaa aina mistä olette tulleet, vaikka elämä olisi heittänyt toiselle puolen maapalloa. Näillä sanoilla oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille. 

Ihan lopuksi vähemmän korkeakulttuurinen värssy ;) 
 
Oi Suomi on!
Oi Suomi on! 

Oi Suomi on niiin iiiii-haaaa-na. 
On meillä sauna, viina & kirves, 
Oi Suomi on niiiin iiiii-haaa-na! 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...
Lähetä kommentti
Lue lisää