Varas ja vartija

Teoreettinen tilanne: seisot kassajonossa ja alat kaivamaan laukusta lompakkoa, koska olet maksuvuorossa jo seuraavana. Rähmälöit siinä tilanteessa ja lompakko putoaa lattialle. Ennen kuin kerkeät sitä maasta noukkia takanasi oleva henkilö nostaakin sen ylös. Tämä kaveri ei kuitenkaan ystävällisesti ojenna omaisuuttasi takaisin, vaan hänellä onkin ketunhäntä kainalossa. Tyyppi pinkaiseekin karkuun kohti kaupan ulko-ovia. Mitäs sitten? Ehkä huomaat, että lompakon vienyt kaveri onkin isokokoinen alkoholille haiseva mies, luultavasti myös huumeidenkäyttäjä. Itse taas olet pienikokoinen mies tai nainen, joten ei ole missään nimessä järkevää alkaa lompakosta tappelemaan. Mutta eipä hätää. Kassalinjan takana seisookin vartija, jolle sanot: ”tuo mies vei minun lompakon, ota se kiinni.” 

Vartija reagoi ja huutaa miehelle perään ”pysähdy!”. Koska kyseessä on moniongelmainen päihteiden sekakäyttäjä, jolla on väkivaltarikostaustaa hän kokee ettei ole mitään menetettävää ja vähät välittää vartijan käskystä. 43% Iltalehden lukijoista on sitä mieltä, että tilanne loppuu siihen. He eivät salli vartijan voimankäyttöä. On ilmeistä, että henkilö ei tule pysähtymään käskyjä antamalla.

Lompakkorosvo on jo aivan ulko-ovien vierellä ja vartija hölmistyneenä punnitsee vaihtoehtoja: lähdenkö perään, vai annanko olla? Oletetaan, että vartija päättää lähteä roiston perään. 

Hyväkuntoinen vartija juoksee varkaan kiinni kaupan ulkopuolella kadulla. Ensiksi hän tarttuu rosvoa vaan jollain tavalla kiinni, jotta saa pakomatkan päättymään. Tämän jälkeen mies alkaa tehdä väkivaltaista vastarintaa, jolloin vartijan täytyy käyttää kaasusumutinta henkilön pysäyttämiseksi. Jossain vaiheessa vartija on kyennyt radiopuhelimella pyytämään apua, joten sumutuksen jälkeen paikalle rientää myös toinen vartija. Väkivaltainen mies kahlitaan käsirautoihin ja hänet otetaan kiinni varkaudesta ja järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta. 

Tilanteen rauhoituttua vartija arvelee toimineensa oikein. Ulkopuolisen silmään tilanne kuitenkin näytti tältä. Mies tuli kaupan ovista vauhdilla ulos, koska sekopäinen vartija jahtasi häntä huutaen jatkuvasti pysähtymiskäskyjä. Tämän jälkeen vartija taklasi miestä, ajautui käsikähmään ja käytti jonkinlaista asetta miehen kasvoihin. Sitten paikalle tuli toinen vartija, jolloin kaksikko alkoi yksissä tuumin pahoinpidellä maassa makaavaa puolustuskyvytöntä miestä. Onneksi joku oli saanut videokuvattua tämän törkeän julkisen vallan väärinkäytön. 

Kotiin mentyään videon kuvannut henkilö on pöyristynyt vartijoiden käyttämästä väkivallasta ja lataa videon youtubeen. Video kerää paljon klikkauksia ja muutaman päivän kuluttua myös iltapäivälehdistö huomaa tämän ja kirjoittaa asiasta jutun. Tuhannet ihmiset kauhistelivat vartijoiden tekoja, mutta kovin harva tietää mikä on johtanut tilanteeseen. Putkikatseella vaan nähdään kaksi vartijaa maassa makaavan miehen kimpussa. Vartioimisliike näyttäytyy negatiivisessa valossa ja koko ammattikunnan toimet koetaan epäilyttäviksi. 

Vartija joutuukin pohtimaan toimiko hän sittenkään oikein? Hän kun on toimillaan aiheuttanut mediakohun, josta aiheutuu hallaa omalle työnantajalle ja koko ammattikunnalle. Koko hullunmylly olisi vältetty, jos hän ei olisi toiminut. Periaatteessa vartija olisi voinut luopua takaa-ajosta ja kehottaa asiakasta ilmoittamaan lompakkovarkaudesta poliisille. Homma olisi mennyt varsin siististi. Vai olisiko sittenkään? 

Luultavasti tässä vaiheessa lompakkovarkaan uhriksi joutunut asiakas alkaisi kyseenalaistamaan, että minkähän takia vartija kaupassa edes seisoo, kun hän ei kerta mitään tee rikoksille. Tiedon kantautuessa myymäläpäällikön ja vartijan oman esimiehen korviin reaktio ei varmastikaan olisi olalle taputtelua. Mitä luultavammin vartija joutuisi ”kehityskeskusteluun” ja mahdollisesti saisi kirjallisen varoituksen työtehtävien laiminlyönnistä. Toimettomuudella vartija olisi hankaloittanut omaa elämäänsä, koska on ajautunut esimiestensä epäsuosioon. 

Teitpä niin tai näin, se on aina väärin päin. Tuo teoreettinen (joskin täysin kuviteltavissa oleva) tilanne kuvastaa sitä, että asioissa on yleensä monta puolta. Seuraavan kerran kun lehdistö, kaverisi, sosiaalinen media tai mikä hyvänsä taho revittelee vartijaväkivallalla, niin kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään lähdekritiikkiä. Yleensä kun kyseessä on yhden henkilön subjektiivinen näkemys asiasta vajavaisten lähtötietojen pohjalta. Vartijat eivät huvikseen pahoinpitele kanssaihmisiä, vaikka se kuinka mediaseksikkäältä aiheelta kuulostaisikin. Kuinka monta kertaa olette kuulleet, että käräjäoikeus olisi tuominnut työtehtävissä olleen vartijan pahoinpitelystä? Vastaan itse: äärimmäisen harvoin.