Oikeus ja kohtuus

Hädän hetkellä viimeisenä keinona yhteiskunta pitää omistaan huolta. Tuo oli käsitykseni suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä vielä jonkin aikaa sitten. Enää en ole laisinkaan varma.

Omakohtaisten kokemusten ja kuulemieni tarinoiden perusteella vaikuttaa siltä, että järjestelmä ei toimi tuollaisena tukiverkkona. Rahaongelmien kanssa kun monikaan ihminen ei ensimmäisenä tukeudu sosiaaliturvaan vaan mieluummin ottaa velkaa pankilta, rahoituslaitoksilta, perheeltä, ystäviltä. Onhan meille opetettu, että itse tulee pärjätä. Jos se ei auta, niin sen jälkeen ylpeytensä nielleenä kysytään yhteiskunnan apua. Tuntuu, että hyvin useasti sellaista ei ole tarjota. 

Vastoittain minulle tuli tietoon, että toimeentulotuen osalta jaotellaan ongelmat oikeisiin ja vääriin. Homma menee niin, että on olemassa laskennallinen summa, jolla ihmisen katsotaan pärjäävän. Tässä vaiheessa ei ole merkitystä sillä, vaikka tuosta summasta valtaosa menisi velan lyhennyksiin ja ruokaan ei jäisi rahaa. Mihinkäs tuo sitten pitkittyessään ajaa? Ihmisen kun on pakko syödä, niin jossain vaiheessa ne velanlyhennykset laiminlyödään ja ajaudutaan ulosottoon. On tietysti totta, että yhteiskunta ei ole velvollinen ”takaamaan” ihmisten lainoja, eikä näin pidä ollakaan. Monesti kertaluonteisella tai parin kuukauden jatkuvalla tuella henkilö kuitenkin saisi taloutensa sillä tavalla hallintaan, että pahin hätä helpottaisi. Mielestäni nälkä on sama asia, johtuipa se sitten mistä syystä hyvänsä. 

Yhä enemmän on olemassa tapauksia, joissa työssäkäyvä ihminen ajautuu toimentulo-ongelmiin. Etenkin silloin tuntuu, että sosiaaliturvajärjestelmä on tavattoman jäykkä ja apua miltei mahdotonta saada. Helposti kun kuvittelisi, että juuri tuollaisissa tapauksissa sosiaaliturvan tulisi auttaa omiaan. Onhan henkilö työssäkäynnillään tukenut järjestelmää. Yleensä vastaus on kuitenkin ei, koska tienaahan työssäkäyvä aivan hemmetisti rahaa ja sillä pitäisi laskennallisesti tulla hyvin toimeen. Tuolloin on helppo ajautua epätoivoon ja yhä syvemmälle ongelmiin. 

On varmasti niin, että näitä säädöksiä laadittaessa on pyritty ottamaan oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuusperiaatteet huomioon. Joku logiikka niissä täytyy olla. Silti välillä tuntuu, että tukien myöntämisperusteet ovat sellaista salatiedettä, että ainoastaan Gandalf ja Obi-Wan Kenobi niitä ymmärtävät.