Siirry pääsisältöön

Ikuinen kasvu



Tilastokeskuksen tutkimus vuodelta 2012 kertoo, että suomalaisten kotitalouksien nettovarallisuus on yli kaksinkertaistunut viimeisen 20:n vuoden aikana. Samalla kuitenkin mainitaan, että varallisuus jakautuu epätasaisemmin kuin koskaan aiemmin. 

Tilasto sotii pahemman kerran ”mutuani” vastaan. Tuntumani kun on ollut se, että varallisuuden hankkiminen asuntojen, autojen ja muun kiinteän omaisuuden kautta on yhä hankalampaa. Pätkä- ja projektityön yhteiskunnassa kun moisia suuria hankintoja ei vaan uskalleta tehdä. Mutta ehkäpä olin väärässä ja meillä meneekin paremmin kuin koskaan. 

Toisaalta tilastojen takaa luettavissa on synkempi totuus. Tutkimus toteaa, että nettovarallisuus on suurimmillaan juuri ennen eläkkeelle siirtymistä. Pienimmillään se on alle 25-vuotiailla. Melko itsestään selvä fakta. Tilasto ei kuitenkaan pysty ennustamaan sitä pääsevätkö nykyiset kaksvitoset koskaan sille varallisuuden tasolle, jossa nyt eläkeikää lähestyvät ovat? Savolainen viisaus suattaapi olla tai suattaapi olla olematta sopii tähän kohtaan. 

Se isompi kysymys, jota olen pyöritellyt kuulukin niin, että voiko varallisuus ja talouden kasvu jatkua ikuisesti? Elintaso ja varallisuus on noussut huimasti viimeisen sadan vuoden aikana sota-ajat pois lukien. Tuleeko jossain vaiheessa huippu vastaan, vai onko ihminen niin nokkela että keksii aina uusia elintason nostamisen keinoja? 

Tarkastellaanpa asiaa valtiontalouden tasolta. Vaikeina aikoina poliitikot toistelevat yhtä autuaaksi tekevää viisautta. Kunhan vaan saadaan vienti kasvuun, niin kaikki ongelmat lutviutuvat itsekseen. Se vaan mietityttää, että haluaako muu maailma ostaa romua, johon jo tällä hetkellä hukkuu. Tietysti joku pitkälle jalostettu uusi innovaatio kuten Nokian puhelimet aikanaan voi lyhyellä aikavälillä tarkoittaa kissanpäiviä, mutta sekään ei ole ikuista. 

En nyt halua kirjoituksella viestittää omalle ikäluokalle kurjaa huomista ja vielä kurjempaa ensi viikkoa. Sanon vaan sen, että taloudellisen kasvun ylläpitäminen ikuisesti lienee mahdotonta.

Kommentit

  1. Monina unettomina öinä on tullut tätäkin mietittyä. Helpointa on ollut itse perustella asia sillä, että raaka-aineiden (varsinkin luonnonvarojen) ehtyminen ja lopulta loppuminen kaataa nykyiset systeemit. Mikä loppuu ensin ja milloin jää nähtäväksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...