Siirry pääsisältöön

Rahaa osakkeenomistajille



Kyllä Elopin sanaan voi aina luottaa! Ja ylipäätänsä globaalien pörssiyritysten lupauksiin. Kunhan annetaan vaan vähän verohelpotuksia. 

Tuohon tapaan twiittaili Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki eilen kuultuaan Microsoftin massairtisanomisista. Maailmanlaajuisesti kenkää saa noin 18 000 työntekijää ja Suomessa noin 1 100. Rankimman iskun ottaa Oulu, josta lähtee puolisen tuhatta työpaikkaa. Se johtaa myös koko Oulun yksikön lakkauttamiseen. 

Muistan kuinka viime syyskuussa Steve Ballmer kirkkain silmin valehteli suomalaiselle lehdistölle, että suomalaiset työpaikat turvataan. Kukaan tuskin aidosti uskoi valetta. Kaikkien hiemankin sisälukutaitoisten ihmisten tiedossa kyllä oli, että Microsoft vaan odotteli kohun lientymistä, jotta yt-neuvottelut saadaan käynnistettyä. Vaikka kaikki varmasti ymmärsivät Ballmerin puheiden olevan tyhjää ilmaa, niin minkäs teet? Eihän meillä ollut mitään muutakaan, piti vaan toivoa, että sanat pitäisivät. 

Länsimainen maailma on hyvin korporatiivinen. Tämä tarkoittaa sitä, että valtionjohto on käytännössä täysin voimaton tällaisissa asioissa. Ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin yrittää luottaa globaalin pörssiyrityksen sanaan ja kädet ristissä rukoilla parasta. Maailma on rakennettu näin. Suuryritykset taluttavat kansallisvaltioita narussaan. Helppona esimerkkinä toimikoon vaikka yhteisöverokilpailu Suomen ja Ruotsin välillä. Siitäkään on tosin turha poliitikkoja syyttää. Mitä muuta vaihtoehtoa on? 

Microsoftin uutinen osaltaan vahvisti synkeää näkemystäni, jonka toki olin päätellyt jo ennen eilistä päivää. Pörssiyhtiöillä (etenkään globaaleilla sellaisilla) ei ole moraalia. Yhteiskuntavastuu on varmasti sellainen termi, johon heitetään tikkaa pääkonttorilla. Isossa kuvassa pörssiyhtiön ainoa tehtävä on tuottaa osakkeenomistajille rahaa. Silloin kaikki on hyvin. 

Yritystoimintaa voisi pyörittää myös vastuullisesti. Helppojen ja isojen voittojen sokaisemana näin yhä harvemmin kuitenkin toimitaan. Ja miksi ei? Suuryritykset kun ovat koskemattomia.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...
Lähetä kommentti
Lue lisää