Suvaitsevaisuus - onko sillä rajoja?

Suvaitsevaisuus on todellinen ajan hengen iskusana. Välillä tätä maailman menoa seuratessa on kuitenkin tullut mieleen, että olisiko välillä pieni ennakkoluuloisuus sittenkin vaan hyvästä. Historian avulla pystyy ymmärtämään paremmin nykypäivää, joten otankin sieltä esimerkin. 1930-luvun kuluessa äärioikeistolaiset fasistipuolueet nousivat monessa Euroopan maassa valtaan ja ilmiö ulottui Suomeenkin Lapuan liikkeen muodossa. Sen ajan vallanpitäjät eivät voineet olla niin tyhmiä, etteivätkö he olisi nähneet tässä liikehdinnässä suuriakin riskejä. Asiaa päätettiin kuitenkin suvaita niin pitkään kunnes oli liian myöhäistä. Toinen maailmansota syttyi ja se vaati vähintään 62 miljoonan ihmisen hengen, puhumattakaan haavoittuneiden määrästä ja henkisestä kärsimyksestä. 

Tuota taustaa vasten täytyykin kysyä, että pitääkö meidän vaan suvaita sitä, mitä juuri nyt tapahtuu Ukrainassa? Voiko Krimin niemimaan valtauksen nähdä verrannollisena Tsekkoslovakian sudettialueiden valtaukseen ja voivatko myöntyväisyyspolitiikan seuraukset olla samanlaisia? Vastausta tuohon on tietysti mahdoton sanoa, mutta jokainen järkevä ihminen varmasti myöntää, että uhka on olemassa. 

Toinen asia joka on johdattanut pohdiskelemaan tätä suvaitsevaisuuden tematiikkaa on islamin usko. World Trade Center 2001, Beslan 2004, Bostonin maraton 2013. Tuossa vain muutama poiminta ääri-islamilaisten ryhmittymien terroriteoista. Järkyttävyydessään samaa luokkaa lähentelee viime viikkoina uutisoitu tapaus, jossa ääri-islamistilainen ryhmittymä Boko Haram (suomennettuna: länsimainen koulutus on kiellettyä) on kaapannut Nigeriassa 300 koulutyttöä. Tyttöjen kohtaloksi koituu mitä ilmeisemmin kuolema tai myynti seksiorjaksi. 

Onko niin, että kristityn maailman täytyy vaan suvaita asiaa? Jos joku hiemankin tunnetumpi poliitikko mainitsee islamin uhkaksi, niin aika nopeasti hänet leimataan suvaitsemattomaksi ja mediamyllytys alkaa. Kiistämätön fakta on se, että viime vuosikymmeninä muslimien määrä pääosin kristityssä Euroopassa on kasvanut. Vaikka valtaosa muslimeista on tietenkin maltillisia ihmisiä, jotka käyvät henkilökohtaista jihadia, niin kyllä varmasti jokaisesta maasta löytyy myös sellainen joukko, joka on valmis näihin hirmutekoihin. Tässä suhteessa islam todellakin on uhka. 

Myönnetään, että yllä olen esittänyt asioita hyvin poleemisesti värittyneiden lasien takaa ja tiedostan sen itsekin. Asioilla on aina useita puolia, joista olen yhden tuonut noissa esille. Peruskysymys tämän kirjoituksen takana onkin, että onko suvaitsevaisuudella rajoja? Onko näin, että joskus ennakkoluulot toimivat hyvänä itsesuojelumekanismina?