Äänestin. Entäs sinä?

Euroopan parlamentin vaalien ennakkoäänestys on alkanut ja varsinainen vaalipäivä on reilun viikon kuluttua sunnuntaina. Vuonna 2009 äänestysprosentti oli valtakunnallisesti 40:n kieppeillä. Itä- ja Pohjois-Suomessa prosentti painui paikoittain pelottavan lähelle kolmeakymmentä.

Ymmärrän hyvin miksi EU-vaaleja ei koeta kovinkaan läheisiksi. Kainuun korpimetsästä katsottuna tuntuu, että päätöksenteko on livennyt herrojen ja rouvien norsunluutorniin jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Se onkin totta, että päätökset tehdään maantieteellisesti kaukana, mutta ne tuntuvat hyvin lähellä. Tilanteesta tekee hullunkurisen se, että nimenomaan Itä- ja Pohjois-Suomelle EU:n päätöksillä on erityisesti painoarvoa. 

Maaseudun kehittämiseen varatut rakennerahat ja maataloustuet nyt tärkeimpinä. Onko syrjäkylillä tehty mitään hanketta ilman EU:n Leader (tai jotain muuta vastaavaa) tukea viime vuosina? Maataloustukien puolustaminen on siinä mielessä tärkeää, että ilman niitä ruuan hinta nousisi todella paljon ja todella nopeasti. Paljonko sinä olet valmis maksamaan perunoista ja ruisleivästä?

Juuri näistä syistä onkin äärimmäisen tärkeää, että parlamentissa on suomalaisia, jotka jaksavat itsepintaisesti pitää näitä asioita esillä. Erityisen tärkeätä on se, että nämä mepit ottavat työssään myös nuo mainitut alueelliset seikat huomioon. Vastuu on äänestäjillä. Itä- ja Pohjois-Suomi hereille nyt!

Kävin itse äänestämässä tänään aamupäivällä Joensuun seutukirjastolla ja eipä paljon jonottaa tarvinnut. Ei mikään hyvä enne sinällään. Vielä alkuviikosta kävin sisäistä jaakobinpainia ehdokkaan valinnan osalta. Puoluepoliittisesti aktiivisena henkilönä lienee reilua tunnustaa, että kaikki nämä ehdokkaat löytyivät Keskusta puolueen sisältä. Yhtäältä teki mieleni äänestää Kainuun suurta miestä Ilmari Pokelaa, joka taatusti ymmärtää nuo selittämäni alueelliset seikat. Toisaalta taas olisi poltellut äänestää pätevää nuorehkoa naista ja keskustan listalta sellaisia löytyy ainakin Elina Lappalainen ja Sanna Lehtinen. He olivat hyviä haastajia, mutta lopulta piirsin lipukkeeseen numeron 196, eli ääni meni Antti Kaikkoselle. 

Loppusuoralla Kaikkosen puolesta puhui monikin asia. Ensinnäkin verrattain pitkä parlamentaarinen ura ja suuren valiokunnan varapuheenjohtajuus eritoten on varmasti pätevöittänyt hänet EU-asioihin. Kuten tiedetään, välillä Kaikkonen on lyöty median toimesta kanveesiin, mutta siitä huolimatta hän on aina noussut sieltä jaloilleen. Ja sitten vielä se yksi juttu, joka lopullisesti ratkaisi äänestyspäätökseni. Kaikkonen on kampanjansa aikana vakuuttanut, että hänellä on aidosti halua ja paloa vaikuttaa parlamentissa. Eduskuntavaalit ovat ensi vuonna ja itse en perusta ajatuksesta, että niihin osallistutaan, vaikka parlamenttiin päästäisiinkin läpi. Eikö Brysselissä riittää hommaa? Niinpä otinkin ilolla vastaan tiedon, kun Kaikkonen ilmoitti että läpi päästessään aikoo keskittyä mepin hommaan eikä pyri eduskuntaan enää ensi vuonna. 

Lisäksi äänestyspäätökseni taustalla oli puoluepoliittinen ja taktinen syy. Kaikkonen kuuluu ehdottomasti niiden ehkäpä kuuden keskustalaisen ehdokkaan joukkoon, jolla on todelliset läpipääsyn mahdollisuudet. Näistä kuudesta kolme tai hyvässä tapauksessa neljä tulee valituksi. Tällaisessa tilanteessa tuntuukin siltä, että yhdellä äänellä on kokoaan isompi merkitys.

Jos olet sitä mieltä, että pikkutiet saavat rapautua rauhassa ja olet valmis maksamaan leivästä ja juustosta rutkasti enemmän niin kannattaa ehdottomasti jäädä sohvalle vaalien ajaksi. Muussa tapauksessa suosittelen lämpimästi äänestyspaikalle ilmaantumista.