Kuvitelkaa yhteiskunta, jossa ilmansaasteet, lääkitykset ja yksilöiden valinnanvapaus ovat johtaneet siihen, että lapsia syntyy enää äärimmäisen vähän, ja harvoista syntyneistä vielä harvempi on terve. Mitä ihmiset olisivat valmiita tekemään tämän kehityksen kääntämiseksi? Tästä premissistä lähtee liikkeelle Handmaid´s Tale, suursuosioon noussut tv-sarja, joka pohjautuu Margaret Atwoodin vuonna 1985 julkaisemaan samannimiseen dystopiaromaaniin.
Gilead
Handmaid´s Talen todellisuudessa Yhdysvallat on ajautunut sisällissotaan, jonka seurauksena osa entisistä Yhdysvalloista on erottautunut omaksi autoritaariseksi valtioksi, joka tunnetaan nimellä Gilead. Valtion ovat perustaneet uskonmiehet, jotka oman vakaumuksensa mukaan ovat olleet Jumalan asialla. Ja tosiaankin joitain edistysaskelia Gilead on onnistunut saavuttamaan — syntyvyys on saatu jälleen nousuun ja hillittömiin mittasuhteisiin paisunut ilmansaastuminen on saatu kuriin. Kuitenkin hinta — joka näistä näennäisistä edistysaskeleista on maksettava — on hirvittävä.
Gilead on autoritaarinen poliisivaltio, jossa kaikki elämän mukavuudet ja valinnanvapaus ovat mennyttä. Naiset on alistettu palvelijattariksi ja mekaanisiksi synnytyskoneiksi, ja jokaisesta pyrkimyksestä itsenäiseen ajatteluun rangaistaan ankarasti. Suomennettuna ”handmaid” kääntyy orjattareksi, ja tämä onkin varsin osuva kuvaus siitä, mikä naisen rooli Gileadissa on. Naisen kuuluu olla sävyisä ja äidillinen, aina altis palvelemaan miespuolisten komentajiensa oikkuja. Syntyvyys ja lapset ovat kaiken keskiössä — kerran kuukaudessa komentaja raiskaa orjattarensa mekaanisessa toimenpiteessä, jossa komentajan vaimo pitää orjatarta aloillaan, kun mies yhtyy häneen.
Määräajoin tapahtuvat raiskausrikokset eivät kuitenkaan ole edes asian inhottavin puoli. Mikäli orjatar tosiaan tulee raskaaksi ja synnyttää terveen lapsen, niin vauva on luovutettava komentajan perheelle. Orjattarelle etsitään uusi sijoituspaikka, eikä hän saa edes nähdä omaa lastaan enää koskaan. Kaikesta niskuroimisesta rangaistaan ankarasti; neuvostotyylisellä työleirillä tai jopa hirttämällä muurille, johon vääräuskoisten elottomat raadot jätetään pelotteeksi näkyville. Näistä lähtökohdista lähtee kehittymään Handmaid´s Talen päähenkilön Offredin eli June Osbornen tarina.
Dystopiatarinoiden aatelia
Yhteiskunnallisista ja filosofisista teemoista kiinnostuneelle Handmaid´s Tale on suorastaan pakollista katsottavaa. Pintapuolisesti ajateltuna sarjan voi nähdä kertovan alistettujen naisten pyrkimyksestä pois heitä kontrolloivien pahantahtoisten miesten hallinnasta ja siinä mielessä sen voi nähdä tulkita eräänlaisena feministisenä manifestina. Tämän alla kuitenkin piilee paljon muutakin. Pohdintaa ideologioiden ja uskontojen vaikutuksesta ihmisen toimintaan. Yhtäläisyyksiä tosielämän teokraattisiin ja autoritaarisiin yhteiskuntiin. Tarinan edetessä mustavalkoiset rajat hyvien ja pahojen hahmojen kesken liudentuvat ja katsoja alkaa ymmärtää myös vastapuolen motiiveja ja vaikuttimia. Se vetoaa myös kaikkein syvimpiin ihmisen vietteihin nostamalla esiin sellaisia teemoja kuin seksuaalisuuden, ehtymättömän äidinrakkauden ja sammumattoman kostonjanon.
Mielestäni Handmaid´s Tale kuuluu suurten dystopiatarinoiden joukkoon. Siihen samaan kastiin kuin George Orwell, Aldous Huxley ja Ray Bradbury. Tunnelma on alati synkkä ja ahdistava, eikä katsoja koskaan pääse sitä pakoon. Samalla se pakottaa ajattelemaan ja pohtimaan erilaisia ”mitä jos” -skenaarioita. Jotkut tarinan osat ammentavat tosielämässä koetuista vääryyksistä ja sellaisenaan ovat hyvin samaistuttavia. Kriittisesti ajattelevan ihmisen katselulistalle ei parempaa täydennystä voi löytää.
Kommentit
Lähetä kommentti