Tikulla sieraimeen häntä, joka vanhoja muistelee, eikös niin? Nyt olisi oikea aika pestä koronan jälkipyykkiä, mutta harvalla tuntuu olevan kiinnostusta. Tehty mikä tehty ja nyt mennään eteenpäin. Päättäjien osalta olisikin varmasti edullista, jos korona ja sen varjolla läpiviedyt kansalaisten oikeuksia rajusti kaventaneet päätökset ja rajoitukset painettaisiin villaisella historian syövereiden unohduksiin.
Maaliskuussa 2020 kun korona rantautui toden teolla Eurooppaan, olivat rajut toimet täysin perusteltuja. Siinä vaiheessa ei voinut olla tietoa, kuinka vakavasta taudista oikeasti onkaan kysymys. Jos kyseessä olisi uusi espanjantauti, joka tappaa muutamassa päivässä nimenomaan hyväkuntoisia nuoria aikuisia, niin mitään rajoitustoimea ei voisi pitää ylimitoitettuna. Tässä mielessä esimerkiksi kevään 2020 Uudenmaan sulku oli ymmärrettävä reaktio, koska yksinkertaisesti emme voineet tietää paremmin. Aika pian kuitenkin alkoi tihkua tutkimustietoa ja dataa, jonka mukaan kyseessä ei suinkaan ollut uusi espanjantauti, vaan tätä paljon lievempi tauti, joka muiden influenssojen tapaan oli vaarallinen lähinnä ikääntyneille ja muista perussairauksista kärsiville. Silti, paniikki jatkui kaksi vuotta aina päivämäärään 24.2.2022 saakka. Silloin korona katosi uutisotsikoista tyystin, koska muuan Vladimir Putin päätti tarjota vielä kouriintuntuvamman uhan, jolla oli helpompi ylläpitää kansan pelkoja kuin jo eltaantuneella koronapaniikilla.
Järkyttävin puoli koko koronasotkussa on se, kuinka pitkään paniikkia keinotekoisesti jatkettiin senkin jälkeen, kun kansa oli laajasti rokotettu ja virus oli mutatoitunut moneen kertaan heikommaksi versioksi alkuperäisestä. Niinkin myöhäisessä vaiheessa kuin tammikuussa 2022 sosiaali- ja terveysministeriö Krista Kiurun johdolla pyrki ajamaan läpi tukun rajuja rajoituksia, jotka perustuivat Kiurun itse valitsimiensa ”asiantuntijoiden” poliittisesti värittyneisiin mielipiteisiin. Mieleen muistuu Mika Salmiseen ja Kirsi Varhilaan henkilöitynyt farssi, jossa STM ja THL asettuivat kaikissa tärkeissä kysymyksissä eri linjoille. STM:n linja voitti.
Koronan varjolla tehtiin paljon pahaa. Hintaa maksetaan parhaillaan ja jopa vuosikymmenien ajan. Koronan myötä Suomi otti vuonna 2020 yli 20 miljardia euroa lisää valtionvelkaa. Nyt korot ovat lähteneet nousuun ja maksettavaa riittää. Vastineeksi tästä velkarahasta on saatu koronatestejä ja rokotteita, jotka eivät kuitenkaan taudin leviämistä pystyneet estämään. Samalla rahalla johonkin muuhun kohteeseen sijoitettuna olisi voinut luoda hyvinvointia pidemmällä aikavälillä. Toinen pitkäikäinen seuraus koronasta on mielenterveysongelmien — ja erityisesti nuorten — räjähdysmäinen kasvu. Korona eristyksineen ja lähiopetuksen kieltämisineen oli vauhdittamassa ilmiötä. Yksinään se ei ole syy, koska trendi oli selkeä jo ajanlaskuna ennen koronaa, mutta yksittäisenä tekijänä se on erittäin merkittävä. Lasku tästä tulee maksettavaksi pitkällä aikavälillä.
Koronapassi ja pakkorokotukset olivat rajuja ihmisen itsemääräämisoikeutta rajoittaneita toimia, jotka suurelta osin nieltiin mukisematta. Olen tietoinen, että Suomessa pakkorokotuksiin ei menty, vaikka asiasta käytiinkin keskustelua. Toista oli esimerkiksi Itävallassa, jossa pakkorokotus otettiin käyttöön. Koronapassi sen sijaan oli Suomessakin käytössä ja ilman sitä pystyttiin epäämään jopa lounasravintolassa syöminen, urheilu- ja kulttuuritapahtumiin osallistumisesta puhumattakaan. Siitä ei ole pitkäkään aika, kun ruokakaupasta maitopurkin hakeminen ilman kasvomaskia oli sosiaalisesti täysin hyljeksittävää toimintaa. Sittemmin on käynyt ilmi, että maskeista ei juuri mitään hyötyäollutkaan. Se oli vaan ulkoisesti näkyvä keino luoda vaikutelma, että asian eteen tehdään jotain. Itsekin sosiaalisen paineen alla kaivoin ”taskumaskin” esiin aina kauppaan astuessani, välttyäkseni mummojen ja henkilökunnan tuomitsevilta katseilta.
Yhteiskuntatieteitä ja sosiologiaa lukeneena katson maailmaa tietynlaisen linssin läpi. Tästä perspektiivistä katsoen koronan kauhein seuraus oli se, kuinka paljon eripuraa ja epäluottamusta se ruokki. Eripuralla tarkoitan lähes ideologisiin mittasuhteisiin äitynyttä vastakkainasettelua hyvien ja huonojen, rokotettujen ja rokottamattomien välillä. Koronapassi oli väline, jolla tätä erottelua valtiojohtoisesti luotiin ja ylläpidettiin. Muualla maailmassa tilanne kärjistyi vielä pahemmaksi, mutta asenne oli aistittavissa ihan täällä kotonakin. Toinen huolestuttava seuraus on, kuinka pysyvän epäluottamuksen juovan koronanhoito toi päättäjiä ja monia viranomaisinstituutioita kohtaan. Valikoituja totuuksia, suoranaisia valheita ja pelottelua käytettiin työvälineinä oman tahdon läpiviemiseksi ja kansan yleisen mielipiteen muuttamiseksi. Kyseiset keinot olivat kopioituja totalitarismin pelikirjasta, joka ei selkeästikään ole vanhentunut, vaan siitä on julkaistu uusi päivitetty versio. Sosiaalisen median jättiläiset olivat taistelussa aktiivisesti mukana sensuroimalla ja ”varjobannaamalla” virallisen totuuden vastaisia mielipiteitä. Täysin asiallinenkin ja perusteltu kritiikki helposti verhottiin ”hörhöilyn” kaapuun ja tästä leimasta oli erittäin vaikeaa kiemurrella irti. Vaarallisten ideologioiden kuten kommunismin ja fasismin nousua on yritetty perustella massapsykoosin käsitteellä ja yksi esivaihe tässä on toisinajattelijoiden hiljentäminen tai ainakin naurunalaiseksi saattaminen. Toden totta, jotain samaa siinä oli koronan kiivaimpina hetkinä. Ikävää on, että ainakin omalla kohdalla koronanhoito ja siinä käytetyt metodit pysyvästi heikensivät luottamustani päättäjiin, viranomaistahoihin ja useisiin uutislähteisiin. Olin kriittinen jo aiemmin, koronan jälkeen kriittisyyteni nousi vielä uudelle tasolle.
Korona ei enää hallitse uutisotsikoita ja kahvipöytäkeskusteluja. Välimatkan päästä on helpompi tarkastella asioita kuin myrskyn silmästä. Jälkikäteen näyttäytyy selvänä, että raa’at rajoitustoimet lopulta tuottivat enemmän haittaa kuin hyötyä. Yrityksiä ajautui konkursseihin, ihmisiä työttömyyteen ja nuorison mielenterveys romahti. Valtiot velkaantuivat ympäri maailman maksaakseen koronarokotteista, joiden tehokkuus ja hyödyllisyys on ajautunut kyseenalaiseen valoon. Eripura ihmisten välillä kasvoi ja luottamus moniin tahoihin on rapautunut. Toivottavasti nämä opetukset muistetaan seuraavan pandemian iskiessä.
Kuvalähde:
https://www.nibusinessinfo.co.uk/content/coronavirus-localised-restrictions-support-scheme
Kommentit
Lähetä kommentti