Edeltävän kolmen viikon aikana on yksityisestä turvallisuusalasta kirjoitettu ja puhuttu enemmän kuin koskaan. Aluksi kirjoitukset olivat yksikantaisen syyllistäviä, mutta sittemmin on siirrytty myös asiallisempaan sävyyn ja keskusteltu esimerkiksi koulutuksen riittävyydestä ja uudistustarpeista. Eräs lyhyehkö artikkeli on kuitenkin jäänyt itselleni erityisesti mieleen ja se on tämä.
Hyvin vähän puhutaan turvallisuusalan töissä moraalista ja etiikasta. Näen sen kuitenkin varsin tärkeänä osa-alueena, koska työssä nimenomaan joudutaan puuttumaan ihmisten perusoikeuksiin. Hyvillä ja tervehenkisillä arvoilla eli toisin sanoen hyvällä moraalilla varustettu järjestyksenvalvoja on valmiimpi selviytymään kaikista ongelmatilanteista paremmin kuin järjestyksenvalvoja, joka ei ole näitä kysymyksiä koskaan pohtinut.
Koulutuksen lisääminen on hyvä avaus ja sillä tapaa saataisi paremmin ylläpidettyä tärkeitä taitoja kuten voimankäytön tekniikoita ja hätäensiapua. Kaiken lisäkoulutuksen otan avosylin vastaan, mutta en usko minkään määrän koulutusta auttavan moraalisiin ja eettisiin kysymyksiin. Niitä täytyy pohdiskella omatoimisesti ja sisäsyntyisesti.
Järjestyksenvalvoja joutuu – ja häneltä vaaditaan – nopeaa reagointia työssään. Usein tätä painetta tulee esimiesten lisäksi myös toimeksiantajan eli palkanmaksajan suunnalta. Esimerkiksi myyjä, kauppias tai kauppakeskuksen edustaja haluaa ”pois silmistään” äänekkäät teinit ja maksavan asiakkaan kivaa shoppailufiilistä latistavat laitapuolen kulkijat. Tällainen on yksi tilanne, jossa järjestyksenvalvoja voi joutua moraalipohdinnan eteen: jos oman näkemyksen mukaan teinit ja laitapuolen kulkijat eivät tee mitään väärää, mutta palkanmaksaja vaatii poistamaan heidät paikalta? Vaatii aidosti melko paljon moraalista rohkeutta todeta palkanmaksajalle, että en voi käskyä suorittaa, koska en näe mitään lakiin perustuvaa syytä näin toimia. Moraalisesti olet toiminut oikein, mutta seuraavissa työvuorolistoissa et välttämättä enää saa jatkaa kyseisessä kohteessa, koska olet saanut ongelmatekijän maineen. Oliko sen arvoista?
Koska järjestyksenvalvonta on työtä, jossa päätökset pitää tehdä nopeasti niin itse tilanteen aikana ei ehdi mitään epistemologisia pohdintoja ja keskusteluja käymään. Nämä pohdinnat on täytynyt tehdä etukäteen. Jos ne ovat jäänet kokonaan tekemättä, niin todennäköisyys toimia moraalisesti oikein tässä eteen tulleessa äkkitilanteessa on nähdäkseni heikompi.
Kenttätyön tasolle laskettuna ”moraalisesti oikein” toimiminen tarkoittaa usein kokonaiskuvan hahmottamista. Esimerkiksi ”Pentti” istuu kauppakeskuksen penkillä ja kiskoo suihinsa Koskenkorvaa. On selvää, että tämä ei käy päinsä ja ”Pentti” tulee poistaa penkiltä. Nuorena juuri aloittaneena järjestyksenvalvojana kuulin vain valvomosta käskyn, että ”Pentti” tulee poistaa paikalta ja tunnollisena työntekijänä olin valmis suorittamaan tehtävään melkeinpä hinnalla millä hyvänsä. Työtehtävä tuli suoritetuksi, mutta kokonaisarvio tekemättä. ”Pentti” toimii ehdottomasti väärin, mutta mittaluokka on kuitenkin aika vähäinen. Lähtökohtaisesti jotain on mennyt pieleen, jos tällaisesta lähtötilanteesta päädytään voimankäyttöön. Tilanteet ovat kuitenkin aina erilaisia ja esimerkiksi ”Pentin” taskusta löytynyt teräase ja suullinen uhkaus saattaa hetkessä muuttaa tilanteen luonteen täysin.
Lakitekstissä puhutaan oikeasuhtaisuudesta ja juuri tätä kysymystä pohditaan, jos jokin tapaus päätyy esimerkiksi käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Kun moraalikysymykset ovat valmiiksi pureskeltuja on paljon helpompaa toimia oikeasuhtaisesti myös äkillisessä tilanteessa, jossa stressitasot ovat erittäin korkealla. Työssä, jossa joudutaan aktiivisesti puuttumaan ihmisten perusoikeuksiin olisi hyvä pureskella myös moraalikysymyksiä.
Kommentit
Lähetä kommentti