Siirry pääsisältöön

Järjestyksenvalvojat ja pahoinpitelyvyyhti

 Avarn Security Oy rypee kohun keskellä, kun kuutta yhtiön järjestyksenvalvojaa epäillään väkivaltarikoksista ja tapauksia saattaa paljastua vielä lisääkin. Tapauksen aiheuttama mainehaitta on suuri eritoten Avarnille, mutta myös koko yksityiselle turvallisuusalalle, jossa itsekin työskentelen. 

 

Epäillyt rikokset ovat melkoisen iljettäviä. Narkomaaneja ja muita laitapuolenkulkijoita on kuljetettu syrjäisempään paikkaan silminnäkijöiltä ja kameravalvonnalta piiloon. Siellä uteliailta katseilta piilossa henkilöitä on pahoinpidelty kaasun ja teleskooppipatukan voimalla. Vielä törkeämmäksi ja typerämmäksi teot tekee se, että ne on kuvattu videolle ja näitä videoita sitten jaettu samanhenkisten kaverien kanssa suljetuissa keskusteluryhmissä.

 

Valitettavasti tämä tapaus vahvistaa jokaista negatiivista stereotypiaa, jota kansalaisilla yleensäkin on vartijoista ja järjestyksenvalvojista. Nuoria peruskoulussakin jo reputtaneita oman elämänsä johnramboja, joiden älykkyysosamäärä ei ole riittänyt poliisikouluun ja nyt ovat humaltuneita siitä pienestä vallan rippeestä, joka heille on toimipuvun myötä suotu. Aika paljon on tehty työtä sen eteen, että juuri näistä stereotypioista päästäisi eroon. Tämän tapauksen myötä kehitys taantui takaisin varmaan sen 20 vuotta. 

 

On ehkä liian yksinkertaista sälyttää koko vyyhtiä muutaman tomppelin niskoille. Myös esimiestyössä on väistämättä tehty laiminlyöntejä ja katsottu asioita liikaa läpi sormien. On täysin utopistista ajatella, että nämä kuusi yksilöä olisivat ainoat, jotka ovat asiasta tienneet. Toimintamalli on saanut vähintäänkin hiljaisen hyväksynnän. "Hiljaisuus on pahinta - kaikki tosiasiat, jotka pidetään salassa muuttuvat myrkyllisiksi" tiesi kirjoittaa moraalifilosofi Friedrich Nietzsche jo 1800-luvun lopulla.

 

Omassa työssäni olen tottunut siihen, että ei ole niin pientä järjestyksenpidollista toimenpidettä, jota joku kansalainen ei kyseenalaistaisi. Pelkkä nukkuvan henkilön herättäminen on joidenkin mielestä jo törkeää pullistelua ja vallan väärinkäyttöä. Tämän kanssa on vaan opittava elämään. Ongelmana on, että tämän Avarn-keissin myötä kyseenalaistamista tehdään varmasti entistä enemmän, joka vaikeuttaa hyvin tavanomaistenkin työtehtävien suorittamista. Puhumattakaan niistä vaikeimmista tehtävistä, joista ei aina parhaasta yrityksestä huolimatta pelkällä puheen voimalla selviä. 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...