Siirry pääsisältöön

Vaalit siirrettiin ja sitä ei kannata ohittaa olankohautuksella

 

kuva: sanpedrosun.com 
 
 

Kunnallisvaalien siirto huhtikuulta kesäkuulle on eduskunnan hyväksyntää vaille päätetty juttu. Päätöksestä kerrottiin julkisuuteen tuoreeltaan lauantaina 6.3. Eduskuntapuolueista 8/9 lopulta kannatti vaalien siirtoa perussuomalaisten jäädessä yksin vastustamaan. Mieli muuttui nopeasti, sillä esimerkiksi oikeusministeri Anna-Maja Henriksson vakuutti vielä 24.2 antamassaan haastattelussa, että lähtökohtana on vaalien järjestäminen normaalissa aikataulussa. Lauantaina THL iski kuitenkin pöytään sellaiset tuomiopäivän rätingit, että siirtopäätös oli epidemiatilanteen vuoksi välttämätöntä tehdä. 

 

Vaalien siirtämisen kanssa Suomi ei ole yksin. International Institute for Democracy and Electoral Assistance -järjestön keräämän datan mukaan pandemian aikana on maailmanlaajuisesti peruttu tai siirretty ainakin 75 vaalit. Toisaalta ainakin 105 vaalit on järjestetty ajallaan, mukaan lukien USA:n presidentinvaalit. 

 

Suomi on saanut kansainvälisestikin huomiota onnistuneesta koronanhoidostaan pääministerin kansikuvia myöten. Pidän vaalien siirtämistä tämän vuoden jatkuneen koronakurimuksen pahimpana möhläyksenä. 

 

Oikein emämöhläys se on siksi, että tähän oli vuosi aikaa varautua ja tarvittaviin toimiin ei ryhdytty ajoissa. Kun halua olisi, niin keinot löytyisi. Postiäänestys, laajennettu ennakkoäänestys ja karanteeniin määrättyjen kotiäänestys ovat kaikki käyttökelpoisia konsteja, joita on maailmalla onnistuneesti hyödynnetty. 

 

Kansallistunnetta puhkuen mielellään uskoisi, että Suomen kaltaisessa demokraattisessa ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa nyt ainakin vaalit saadaan toteutettua turvallisesti. Vaan ei. 

 

Vaalien siirto 6 viikkoa ennen h-hetkeä näyttäytyy kaikkinensa valtavana hallinnollisena epäonnistumisena. Asian kanssa on rähmitty niin perusteellisesti, että se näyttää jo tarkoitushakuiselta kuin Janne Immosen sauvarikko konsanaan. Ei olekaan ihme, että enemmän tai vähemmän uskottavia teorioita vaalien siirron todellisista motiiveista liikkuu ympäriinsä. 

 

Päätöksen taustalla tuskin on Rotschildin perhettä ja liskojengiä, mutta asian amatöörimäinen hoito nostattaa joukon perusteltuja kysymyksiä, joihin ei edes foliohattua tarvita. THL:n johtaja Markku Tervahaudan haastattelu Helsingin Sanomille lisäsi kierroksia huhumyllyyn. ”Tähän on vain esitetty tiettyjä mallinnuslukuja, joiden perusteella voi käydä näin tai voi olla käymättä, mutta ei tämä ole se meidän arvio. Oikeusministeri on nyt sitten poiminut itse tällaisia lukuja nähtävästi” kommentoi Tervahauta THL:n tuomiopäivän laskelmaa, jonka perusteella vaalit sitten siirrettiin. Mallinnukseen oli piirretty ekspontiaalinen käyrä, ja siinä ei oltu huomioitu ihmisten käytöksen ja rajoitustoimien merkitystä millään tavalla.

 

Tavallinen kaduntallaaja saattaa ajatella, että eipäs tässä nyt isoa vahinkoa ole päässyt käymään. Vaaleja siirretään pari kuukautta ja so what? Kesällä varmaan on kivempi sääkin ja kaikkea. Näin voi toki ajatella, mutta asian voi nähdä myös toisin. 

 

Mielestäni vaalien siirto oli paha takaisku suomalaisen demokratian uskottavuudelle. Ennakoitavuus ja vakaus ovat demokraattisen peruspilareita ja vaalit ovat demokratian ilmentymä, jota on totuttu pitämään pyhänä. Vaalien siirto toteutettiin tökeröllä tavalla ja se on omiaan nakertamaan luottamusta. Kun tällainen päätös on nyt tehty, niin se madaltaa kynnystä käyttää samaa keinoa jatkossakin.

 

 

Linkkejä

Henriksson: Eristyksessä olevien äänestämiseenei ole löytynyt ratkaisua, lähtökohtana vaalien pitäminen ajallaan


THL:n luvut jopa 11 000 päivittäisestätartunnasta vaikuttivat kunta­vaalien siirtämiseen – Pääjohtaja Tervahauta:”Oikea elämä on erilaista kuin kompuutteriin syötetty matematiikka”


Maailmalla on moni vaali saanut siirtyä –silti yli sadassa maassa on koronasta huolimatta äänestetty ajallaan

Global overview ofCOVID-19: Impact on elections


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...