Siirry pääsisältöön

EURO: Presidentin neuvot maistuvat jälkiviisastelulta


Kuva: HS.fi

Se oli tiedossa. Heti kun koronakriisin akuutein vaihe on ohi, niin päästään ratkomaan seuraavaa eurokriisiä. Asian suhteen tämä on ollut merkittävä viikko. 


Maanantaina 18.5 Suomen aikaa alkuillasta Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron pitivät yhteisen tiedotustilaisuuden videoyhteyden avulla. Tämä tuli melkoisena yllätyksenä — koronakriisin alusta alkaen mahtivaltiot olivat kuuluneet eri leireihin. Ranska on ajanut suurempaa yhteisvastuutta ja solidaarisuutta mm. koronabondien muodossa ja Saksa on pääasiassa pitäytynyt tiukan talouskurin ordoliberalismissaan. 


Pääasiassa. Koronakriisi on nimittäin vapisuttanut Saksan talouspolitiikan opinkappaleita enemmän kuin eurokriisi koskaan teki. Schwarze null (musta nolla) heitettiin romukoppaan ja nyt liittotasavallalla on mahdollisuus laatia alijäämäinen budjetti. Saksan perustuslakiin kirjatusta velkajarrusta ollaan myös valmiita keskustelemaan ja Saksan kansallinen koronaelvytyspaketti on mittaluokaltaan valtava. Kokonaisuudessaan sen on laskettu olevan 1100 miljardia euroa, joka vastaa yli 20% bruttokansantuotteesta. Virallisesti Saksa on pysynyt tiukalla linjallaan, mutta ilmapiiri yhteisvastuun kasvattamiselle on nyt erilainen kuin eurokriisin aikana. 


Silti maanantainen Merkelin & Macronin töräytys oli yllätys. Mitään tarkkaa suunnitelmaa heillä ei luonnollisesti ollut esittää, mutta tärkein asia tuli selväksi: Saksa suhtautuu yhteisvastuulliseen velkaan entistä suopeammin ja on valmis tukemaan koronasta kärsineitä jäsenmaita suorilla avustuksilla. Ei lainoilla, vaan avustuksilla.  


Mitään ei olla siis vielä sovittu. Euroopan integraatiohistoria kuitenkin osoittaa, että Saksan & Ranskan erityissuhde on avainasemassa. Silloin kun nämä kaksi jättiläistä pääsevät jostain sopuun niin näiden askelmerkkien pohjalta myös edetään. Euroopan komission epäkiitolliseksi tehtäväksi jää muotoilla yksityiskohtainen ehdotus ja koittaa markkinoida sitä kaikille 27 jäsenmaalle. Yksimielisyys vaaditaan, joka aina mutkistaa näitä EU-umpisolmuja. 


Pidin Merkelin & Macronin maanantain ilmoitusta merkittävänä uutisena, mutta reaktiot olivat varsin vaimeita. Suomalaiset poliitikot tuntuivat karttavan aihetta kuin kissa kuumaa puuroa. Tiistaina eurooppaministeri Tytti Tuppurainen virkansa puolesta tviittasi Suomen suhtautuvat ehdotukseen ”avoimesti ja rakentavasti”. Mitään konkreettista keskustelua asiasta ei käyty ja harvaa edes kiinnosti. Keskiviikkoiltana Ylen A-Studiossa käytiin varsin abstraktille tasolle jäänyt jutusteluhetki aiheesta neljän puolueen kesken. 


Perjantai kuitenkin räjäytti pankin. Yllättäen presidentti Sauli Niinistö otti asiaan kantaa Kultaranta-keskusteluja edeltävässä tilaisuudessa. Yleensä monitulkintaisesti ja arvoituksellisesti puhuva presidentti ei tällä kertaa jättänyt tulkinnoille sijaa murahtaessaan, että EU:n pitäisi luopua tukipaketeista ja kunkin maan tulisi pitää huoli omasta taloudestaan. 


– Kymmenisen vuotta sitten lähdettiin aika lailla uusille teille. Minusta nyt pitäisi ottaa keskusteluun se, että palataan takaisin alkuperäiseen euroalueen sopimukseen no bail out -säännöksineen. Siinä samalla korostuisi kunkin jäsenmaan talousryhti.


Ok boomer? 


Valtiovarainministerinä Sauli Niinistö oli etunenässä ajamassa Suomea talous- ja rahaliitto EMU:n jäseneksi vuonna 1998. Asiasta ei järjestetty neuvoa-antavaa kansanäänestystä vaan eduskunta päätti siitä parlamentaarisesti. On epäuskottavaa ajatella, etteikö VVM Niinistö olisi tiennyt yhteisvaluutan tarkoittavan myös yhteisvastuuta. Vai voiko olla niin, että rahapoliittinen itsemääräämisoikeus luovutettiin EU-tasolle täysin puutteellisten tietojen pohjalta? 


En usko. Fiksuna henkilönä Niinistö varmasti tiesi vuonna 1998 yhteisvastuun kasvavan ja tietää tänä päivänä, että hänen ajatuksensa toteuttaminen tarkoittaisi yhteisvaluutan tuhoa. Euro on suunniteltu ikuiseksi ja siitä ei ole mahdollista hallitulla tavalla poistua. Niinistön isälliset neuvot maistuvat pahasti jälkiviisastelulta ja irtopisteiden keräilyltä. Kyseessä kun on yksi pääarkkitehdeistä siinä prosessissa, jossa Suomi EMU:n jäseneksi liitettiin.




Kuva: Helsingin Sanomat
https://www.hs.fi/nyt/art-2000002834889.html 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...