Ilmastofasismia kehiin

kuva: maaseuduntulevaisuus.fi

Tänään aamulla (5.11.2018) kirjoitin omalle facebook- seinälleni lentomatkustamisesta ja yksityisautoilusta tarkoituksellisen provosoivaan sävyyn. Erityisesti IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) lokakuussa julkaiseman ilmastoraportin 1 jälkeen asiat ovat olleet tapetilla. En ole raporttiin sen tarkemmin perehtynyt, mutta lopputulos on selvä – näin ei voi jatkua. 

Lentokoneella matkustaminen toiselle puolen maailmaa rannalle makaamaan on länsimaissa katsottu ikään kuin jokamiehenoikeudeksi alkaen jo 1960- luvulta. Oli mielestäni kohtalokas politiikkavirhe, että viimeistään 1960- luvun aikana ei määrätty tuntuvaa lentoveroa. Jo tuolloin täytyi olla tiedossa, että lentokoneella matkustaminen ei kovin hyvää ympäristölle tee. Vasta aivan äskettäin lentoverosta on alettu edes keskustella, mutta edelleenkin varovaiseen sävyyn – tokihan se hankaloittaisi elämää ja muuttaisi vapaa-ajan tottumuksia. Poliitikon on huolehdittava siitä, että tulee valituksi myös seuraavissa vaaleissa, joten ymmärrettävästi tällainen ikävä asia on hankala ottaa esille. 

Infrastruktuuri 

Toinen ihmetyksen aiheeni koskee infrastruktuuria, joka on ilmiselvästi rakennettu yksityisautoilijoiden ehdoilla. Kun katsoo mitä tahansa kaupunkia, niin johtoajatuksena tuntuu olleen se, että kuluttajan on päästävä yksityisautollaan kauppaan sisään ja vielä parempi jos ei autosta tarvitse nousta edes ylös. (esim. drive in- pikaruokalat)  

Sellainen asia kuin infrastruktuuri siltoineen, moottoriteineen ja kauppaliikkeineen tuntuu niin itsestäänselvältä, ettei sitä tule edes mietittyä. Tarkemmin ajateltuna tämä ei pidä paikkaansa. Nämä kaikki ovat tietoisen politiikan ja toiminnan tulosta. Polttomoottorilla varustettu auto vapautti ihmisen ikiaikaisesta liikkuvuuden ongelmasta. Öljyä ajateltiin piisaavan loputtomiin ja massatuotannon avulla autosta tuli niin edullinen, että (lähes) jokaisella oli sellaiseen varaa. Jo usean vuosikymmenen ajan olemme tienneet, että autoilun tuottamat ilmansaasteet ovat kestämättömällä tasolla. Länsimaalaiset ovat kuitenkin koukuttuneita yksityisautoilun helppouteen samalla tapaa kuin narkomaani on opiaatteihinsa. Tiedämme kyllä, että lopettaa pitäisi, mutta....... Samalla moitimme Intian ja Kiinan kaltaisia maita heidän autoilunsa päästöistä ja haluamme laittaa heidät maksumiehiksi- ja naisiksi. Reilua? 

Ruoka

Lihansyönti on ympäristölle haitallista, se on kiistämätöntä. Sademetsiä raivataan tälläkin sekunnilla vain sen tähden, että saadaan tuotantoeläimille pinta-alaa, jotta S-Marketissa lihapullapussi maksaisi jatkossakin alle euron. Pinta-alaa tarvitaan ensinnäkin siksi, että saadaan rakennettua tarvittavat tuotantolaitokset, mutta toisaalta myös eläinten ruokkimiseen. Yksi lehmä syö noin 20 kiloa rehua päivässä ja juo päivän aikana jopa 200 litraa vettä. 2 Maatalouden aiheuttamat ympäristöpäästöt ovat tähtitieteelliset ja sen lisäksi suurin osa lihasta vieläpä rahdataan Suomeenkin maailman ääristä saakka. Jo pelkkä kuljettaminen tuottaa valtavasti päästöjä. 

Tähän asiaan olen itsekin herkistynyt ja sitä miettinyt. Eläinten tappamista ja lihansyöntiä sinällään pidän luonnollisena asiana, enkä ole lihansyönnistä kokonaan luopumassa. Tuotantomaatalous (factory farming) on kuitenkin sellainen asia, jota pidän kestämättömänä. Näin ollen etenkin ulkomaalaisen lihan syöntiä pidän kyllä eettisesti arveluttavana ja olen sitä koittanut vähentää. Eat what you kill on mielestäni hyvä ohjenuora. Tosin näin urbaanissa elinympäristössä sen voisi ehkä muuttaa muotoon eat what you could kill. Pystyisinkö tappamaan lohen? Kyllä. Pystyisinkö tappamaan kanan? Ehkä. Pystyisinkö tappamaan sian? En varmasti. Tätä ajatusta seuraten olisikin syytä pohtia omaa sianlihan syöntiä. Vaan myönnetään nyt se, että humalapäissään Mc´Donaldsissa asioidessa ei paljoa tule tuollaisia asioita pohdiskeltua. Budjetilla elettäessä tämä on muutenkin vaikeaa, sillä järjestelmä on siten rakennettu, että Brasiliassa tuotettu liha on kuluttajalle halvempaa kuin Ilomantsissa tuotettu. Hullua, eikö? 

Mikä neuvoksi?

Jos 500 sadan vuoden päästä vielä on ”historiankirjoja” niin 1900- luvun / 2000- luvun alun ihmistä ei niissä kyllä muistella minään erityisen sivistyneenä olentona. Päinvastoin. Me olemme fossiilisten polttoaineiden ihminen, joka onnistui 150 vuodessa tuhoamaan elinympäristönsä. Suurimmaksi osaksi mukavuudenhalun ja helppouden tähden.  

Yksilöinä ihmiset voivat tarkastaa valintojaan: siirtyä käyttämään enemmän julkisia liikennevälineitä, jättää lomalennot väliin ja syödä vähemmän ulkomailla tuotettua lihaa. Kaikilla näillä asioilla on merkitystä, mutta ovat siltikin näpertelyä. Tarvitaan lakeja, sääntöjä, rajoitteita, aktiivisia toimia. Tämä vaatii käytännössä ilmastofasistisia poliittisia toimia, joka puolestaan tarkoittaa, että länsimaalaiset joutuvat luopumaan useista itsestäänselvyyksinä pitämistään arjen asioista. Jatkossa ei ehkä enää olekaan kahtakymmentä erilaista muropakettia Prisman hyllyllä valittavana. Poliitikoilta on löydyttävä selkärankaa kertoa epämiellyttävä totuus eikä huolehtia ainoastaan uudelleenvalinnastaan jatkokaudelle. Teknologiauskovaiset tietysti väittävät, että tieteen innovaatiot vielä pelastavat pälkähästä ja voidaan jatkaa kuin ennenkin – itse en lähtisi maapallon tulevaisuutta perustamaan toiveajattelun varaan.

Lähteet:

1)      https://yle.fi/uutiset/3-10443963

2)      https://proagria.fi/blogit/huippuosaajat/2015/06/26/tiesitko-taman-veden-merkityksesta-lehmalle