Siirry pääsisältöön

Väärin sammutettu!




Miksi näitä valheellisia ja vääristeltyjä tilastoja viitsitään edes julkaista?

Vale, emävale ja tilasto!

Ylen käyttämä asiantuntija, oli Pellervon taloustutkimuslaitoksen (Keskustan) asiantuntija. Jään odottamaan puolueetonta tietoa.

Hallitus määrää tilastot edukseen. Selittää ja valehtelee, niinkuin alusta lähtien kaikesta muustakin.

Sitaatit Ylen uutisen facebook-linkin kommenttikentästä. 1)


Menneellä viikolla Tilastokeskus julkaisi uusimmat työllisyystilastot. 2 Näiden lukujen valossa työllisyys on parantunut hyvällä vauhdilla ja hallitus on pääsemässä itselleen asettamaan tavoitteeseen – työllisten lisäämisessä 110 tuhannella hengellä ja 72% työllisyysasteeseen. 

Eräs kommentoija Ylen uutisen keskustelussa totesi ytimekkäästi: valhe, emävalhe, tilasto! Tuo vanha hokema onkin syytä pitää mielessä. Tilastoja voidaan esittää monella eri tapaa monista eri näkökulmista. Joissakin tapauksessa tilastot saadaan tarkoituksenmukaisesti kaunisteltua palvelemaan omaa aatepohjaa ja/tai poliittista suuntautumista. Terveen kriittinen suhtautuminen tilastotietoon on erittäin suotavaa. 

Tässä työllisyyskeskustelussa ollaan kuitenkin ylletty vallan hulvattomiin mittasuhteisiin. Tietyt intressiryhmät eivät ota millään uskoakseen, että jotain positiivista on saattanut tapahtua. Tämä onkin kirvoittanut oikein poikkeuksellisen kirpeää keskustelua poliitikkojen, toimittajien ja talousviisaiden kesken. 

Työllisyyskeskustelua on hyvä käydä. Onko kehitys tapahtunut hallituksen ansiosta vai hallituksesta huolimatta? Kuinka paljon ylipäätään Suomen hallituksella on vaikutusvaltaa suhteessa maailmantalouden suhdanteisiin? On myös aivan aiheellista pohtia asiaa vieläkin laajemmasta näkökulmasta. Länsimainen yhteiskuntajärjestys pohjaa palkkatyönormiin, jonka vuoksi näitäkin tilastoja syynätään ja analysoidaan niin monesta eri vinkkelistä. Jokainen hallitus käyttää suhteettoman paljon energiaa työttömien aktivointiin ja työllisyysongelman perkaamiseen. Kuinka kestävä tällainen palkkatyöyhteiskunta on pidemmällä aikavälillä? Palkkatyö on itseisarvo, hyvän ja esimerkillisen kansalaisuuden mittari. Tavoitteena onkin tehdä yhä enemmän työtä, tuottaa yhä enemmän tavaroita ja palveluja ja myydä tätä kaikkea yhä enemmän ulkomaille. Tiedämme kuitenkin sen, että maapallon kantokyky ei ole rajaton. Loputtomiin ei voi jatkaa näillä oletuksilla.

Yllä oleva on tietenkin kirkassilmäistä idealismia ja eettistä pohdiskelua. Sellaista soisi näkevän enemmän, mutta on syytä palauttaa mieleen reaalimaailman rajoitteet. Tuollaiset rakenteelliset murrokset eivät tapahdu yhdessä yössä ja ainakin toistaiseksi palkkatyönormi on hallitseva ajatusmalli. Jos hyväksymme tämän, niin positiivisten työllisyyslukujen kritisointi noinkin heppoisilla argumenteilla näyttäytyy lähinnä huvittavana huuteluna. Väärin sammutettu!




Kuva: sci-fi-london.com 

Lähteet

1)      https://yle.fi/uutiset/3-10323486
2)      https://tilastokeskus.fi/til/tyti/2018/06/tyti_2018_06_2018-07-24_tie_001_fi.html

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...