Lounaaton kiirastuleni

-          

        -Mitäs syödään? Käydäänkö lounaalla vai haetaanko pizzat?

-          -  Tuota… taidan käydä mieluummin kaupasta jotain.

Aika monta tuollaista keskustelua olen työkaverien kanssa viimeisen parin vuoden aikana käynyt. Kieltäydyin aina, koska 10 euron tuhlaaminen yhteen ateriaan oli täysin poissuljettu ajatus. Ulosoton pyöriessä täydellä teholla piti 10 eurolla kattaa usean päivän ruokakulut. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Keväällä 2013 irtisanouduin Securitakselta ja tein täydellisen elämänmuutoksen. Hain ja pääsin Joensuuhun yliopistoon opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Ongelmana oli, että noin 25 ikävuoteen saakka taloudenhallinta ei ollut vahvimpia puoliani. Opiskelemaan lähtiessä minulla oli yhteensä noin 10 000€ edestä velkaa sekä Visalla-, että kulutusluottoina. Olin laskenut, että sivutyön kanssa nippa nappa pärjäisin, mutta tämä suunnitelma meni pahasti puihin, kun en töitä Joensuusta löytänyt.

Kaikki alkoi vuonna 2010, kun tein pari pahaa virhearviota kutakuinkin samanaikaisesti – ostin auton ja muutin kallimpaan kämppään vuokralle. Duunarin palkalle nuo olivat kohtalokkaita ratkaisuja, ja siitä lähtien olen tuskaillut rahahuolien kanssa. Opiskeltuani yhden vuoden yliopistossa jouduin palaamaan täysipäiväisesti työelämään ja muuttamaan takaisin pääkaupunkiseudulle. Tämä onnistui helposti, siitä haluan kiittää työnantaja Securitasta ja vuokranantajiani Markoa & Marttia.

Palattuani kesällä 2014 täysipäiväisesti töihin yritin vielä vimmatusti selviytyä veloistani, mutta olin jo ajautunut niin syvälle suon silmäkkeeseen, että poispääsyä ei ollut. Eräänä päivänä marraskuussa 2014 pankkikorttini oli suljettu ilman ennakkoilmoitusta – pankkiautomaattikin sylkäisi kortin samantien kelvottomana ulos. Ensimmäinen maksuhäiriömerkintä oli syntynyt. Tuossa tilanteessa ei vaihtoehtoja enää ollut. Ulosotto vie jokaisesta palkasta niin suuren siivun, että jäljellä jäävä osa meni vuokranmaksuun, työmatkoihin, puhelinlaskuun ja ruokaan.

Ulosotto alkoi loppuvuodesta 2014 ja jatkui kesäkuuhun 2017 saakka. Tiukkaa se teki. Uusia vaatteita ei paljoa osteltu ja elämänpiiri typistyi kämpän ja työpaikan välille. Ei ollut varaa liikkua mihinkään. Tämä kokemus synnytti suurta myötätuntoa niitä kohtaan, joilla ei ulospääsyä ole näkyvissä. Oma velkataakkani oli vielä siedettävän kokoinen, mutta joillakin saattaa olla eri syistä moninkertaisia summia. He eivät välttämättä koskaan selviä niistä. Se on lohduton tilanne, joka varmasti myötävaikuttaa myös erilaisten sairauksien puhkeamiseen. Asiaa ei helpota perinnän käytännöt, jossa jokaista velkaa pidetään keinotekoisesti elossa mahdollisimman pitkään korko-, ja käsittelymaksujen maksimoimiseksi.

Vuosi sitten tein päätöksen palata yliopistoon. Siitä lähtien olen määrätietoisesti tehnyt työtä tuo tavoite mielessä. Selkeä päämäärä auttoi vaikeimpien hetkien yli. Nyt tilanne on siinä vaiheessa, että paluuni yliopistoon syksyllä on varmaa. Huolenaiheena on enää asunnon löytäminen. Pientä toivoa on näköpiirissä senkin suhteen, mutta maksuhäiriömerkinnän omaavana kaikki mutkistuu. Jotkut vuokranantajat eivät ota maksuhäiriöisten hakemuksia edes käsittelyyn, ja ne jotka ottavat, sysäävät ne jonon perälle. Neuvotteluvaraa ei juurikaan ole – siihen on tyydyttävä mitä tarjotaan, jos tarjotaan. Omalta osaltani viimeinen maksuhäiriömerkintä poistuu 29.5.2019, vajaan kahden vuoden päästä.

Näitä tarinoita on paljon, ja tämä minun osaltani ei edes erityisen dramaattinen. Suomessa on yli 370 000 henkilöä, joilla on luottotiedoissa merkintä. Maksuhäiriömerkintöjä on noin miljoona, eli ne ymmärrettävästi kasautuvat samoille henkilöille. Kotitalouksien velkaantuminen on kaikkien aikojen ennätystasolla ja erilaisten kulutusluottojen sääntely edelleenkin retuperällä. Erilaiset velkojen yhdistämisjärjestelyt ovat mitä tuottoisin bisnes. Suurimmassa riskiryhmässä ovat 25-44 miehet, joista joka seitsemännellä on luottotietomerkintä.

Tämä kokemus on muuttanut minua kokonaisvaltaisesti ihmisenä. Pystyn ihan eri tavalla samaistumaan näihin asioihin. On helppoa tuomita luottohäiriöiset narkkareiksi ja hunsvolteiksi, jotka ovat itse sotkeneet asiansa. Ei se näin mene. Kyllä näitä tarinoita on moneen lähtöön, ja päihdeongelmat ovat siinä vain yksi sivujuonne. Olen tämän kiirastuleni aikana lukenut Naomi Kleiniä, Thomas Pikettyä, Ville Iivarista ja Charles Fergusonia, sekä katsonut lukemattomia dokumentteja taloudesta. Mitä syvemmälle olen asiaan perehtynyt, sitä pelottavammaksi se on mennyt. Koko globaali talousjärjestelmä on rakennettu siten, että tietty osa väkisin epäonnistuu, kuten Gaussin käyrässä ikään.

Tämän ”korkeakoulun” käytyäni aihe on hyvin lähellä sydäntäni, puhutaan sitten yksilötasosta tai talousjärjestelmästä kokonaisuudessaan. On hyvinkin mahdollista, että kandi-, ja gradutyössäni tulen näitä aihepiirejä sivuamaan.

Kuva: etlehti.fi