Siirry pääsisältöön

Mitä Jimille tapahtui?



Kuva: mtv.fi

Lauantaina 10.9 järjestettiin Helsingin rautatieaseman kupeessa uusnatsiset juuret omaavan Vastarintaliikkeen mielenosoitus. Tuon tapahtuman yhteydessä pahoinpideltiin 28-vuotias Jimi Joonas Karttunen. Perjantaina 16.9 Karttunen kuoli Meilahden sairaalassa aivoverenvuotoon. Viikonloppuna asiasta on noussut oikeutetustikin suuri mediakohu ja eduskunnassakin on alettu pohtimaan täytyisikö Vastarintaliikkeen kaltaiset järjestöt kieltää lailla. Tuon verran tiedetään varmaksi tästä kamalasta tapahtumasta. 

Uusnatsit ovat perseestä ja todellista ihmissyöpää. En voi heitä ymmärtää ja minun puolestani olisi suuri helpotus, jos kyseinen ihmislaji vihdoin kuolisi sukupuuttoon. MIKÄÄN ei oikeuta kanssaihmisen lyömiseen, väkivaltaan ja kuolemaanjohtavien vammojen tuottamiseen. EI MIKÄÄN. Silti tässä tapauksessa olisi mielestäni syytä odottaa, että poliisi saa tutkintansa tehtyä. Jimi Joonas Karttunen kun ei välttämättä ihan niin puhdas pulmunen ollut kuin valtamedia on maalannut. 

Monille Helsingissä työskentelevillä turvallisuusalan ihmisille Jimi Karttunen oli tuttu nimi. Karttunen oli huumeidenkäyttäjä, joka vietti paljon aikaansa kaduilla muiden kaltaistensa kanssa. Seuraavassa kohtaa poliisin tutkinnan merkitys korostuu. Useista eri lähteistä (enemmän tai vähemmän luotettavista) on tihkunut tietoa, että Karttunen olisi huudellut ja provosoinut mielenosoittajille. Jonkun näkemyksen mukaan Karttunen olisi jopa sylkäissyt mielenosoittajaa kasvoihin, jonka jälkeen hänet olisi lyöty maahan ja aiheutettu lopulta kuolemaan johtanut vamma.
Tönäisisitkö sinä maahan henkilön, joka provosoi ja sylkee sinun naamalle? Kuten jo sanoin, niin poliisin täytyy selvittää tarkka tapahtumien kulku. ”Onneksi” paikalla on varmasti ollut runsaasti silminnäkijöitä, joten asia taatusti selviää. Etenkin vasemmistopuolueet ovat jo kerenneet ottaa tämän tragedian poliittiseksi keppihevosekseen. Tapauksen perusteella halutaan kriminalisoida Vastarintaliikkeen kaltaiset järjestöt. Tuo on mielestäni todella köyhä peruste. Entäpä jos tämä pahoinpitely olisi tapahtunut vaikka jalkapallofanien marssilla stadionille? Kriminalisoitaisiinko silloin jalkapallo? 

Ja loppuun vielä selkeyden vuoksi. En missään nimessä suvaitse väkivaltaa enkä uusnatseja. Kummatkin asiat ovat ihan alhaista saastaa. Mutta en myöskään tykkää, että media maalaa jostain tapahtumasta tarkoituksellisen yksipuolisen kuvan ja sillä tavalla vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin ja jopa korkean tason poliitikoihin. Hieman sillä tapaa tässä tapauksessa tuntuu käyneen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...