Siirry pääsisältöön

Suurin huijaus ihmiskunnan historiassa? Osa 4 - korporatokratia



Edellisissä osissa olen selittänyt kuinka rahaa luodaan tyhjästä ilmasta ja miksi aina vaan lisääntyvä velka on ainoa asia, mikä pitää järjestelmän pystyssä. Kuten historia on osoittanut myös kokonainen valtio voi ajautua massiivisiin velkoihin ja konkurssin partaalle. 

Viimeisen 40 vuoden aikana tietty kuvio on toistunut. Olipa taustasyynä sitten korruptoituneet diktaattorit tai mikä hyvänsä, niin valtio ajautuu pahasti velkoihin ja konkurssin partaalle. Kansalaiset nousevat kapinaan elintason heiketessä alle inhimillisen valtionjohto laitetaan vaihtoon. Tässä vaiheessa kuvaan astuu kansainvälinen valuuttarahasto IMF, USAID (United States Agency for International Development) ja Maailmanpankki, jotka lupaavat valtiolle lainaa tarvittavan summan. Mutta tietyillä ehdoilla. Niihin kuuluu poikkeuksetta valtionyhtiöiden yksityistäminen ja laajat poliittiset reformit, jotka eivät ole keskivertokansalaisen eduksi. Pitkän ja monimutkaisen kuvion lopputuloksena avataan ikkuna ulkomaisille yrityksille ostaa valtion luonnonvarat ja infrastruktuuri pilkkahintaan. Olipa kyseessä sitten öljyä, kahvia, kultaa tai mitä tahansa arvokasta hyödykettä. 

Alun pitäenkin tämä vaikeuksissa olleelle valtiolle myönnetty laina on mitoitettu ylisuureksi, joka väistämättä johtaa maksuvaikeuksiin. Tämä kuuluu suunnitelmaan, koska tällöin osa lainasta voidaan antaa anteeksi, kunhan vain päästään halvalla tai ilmaiseksi käsiksi maan luonnonvaroihin. Poliittisilla päättäjillä ei ole tässä vaiheessa mitään tehtävissä, on vain pakko myöntyä. Monikansalliset korporaatiot ottavat valtiosta kuristusotteen, käyttävät paikallisia käytännössä orjatyövoimana ja vievät luonnonvarat sekä niistä koituvan taloudellisen hyödyn omaan kotimaahansa. Tälle on olemassa myös terminsä: korporatokratia. Sillä tarkoitetaan valtiota, jossa valta on yrityksillä ja konserneilla. 

Kun ymmärretään rahan ja velan todellinen luonne, niin ymmärretään myös tämän toiminnan täydellinen häikäilemättömyys. IMF, USAID, Maailmanpankki ja muut instituutiot ovat susia lampaan vaatteissa. Vaikka ne aluksi esiintyvät auttajan ja pelastajan roolissa, niin todelliset tarkoitusperät ovat ihan muualla. Intressinä ei ole valtion ja sen kansalaisten hyvinvointi. Vaurauden siirtäminen hallitsevalle eliitille sen sijaan on prioriteetti #1. Onneksi on olemassa ihmisiä kuten kanadalainen kirjailija Naomi Klein, joka muun muassa kirjassaan Shock Doctrine tuo nämä epäkohdat esille. Lisääntyneen tietoisuuden vuoksi vastaavanlaisten operaatioiden tekeminen ei ole niin helppoa. 

Viallisesta talousjärjestelmästä ja sen aiheuttamasta epätasa-arvosta ja ongelmista voisi kirjoittaa maailman ääriin saakka. Tämä oli neljäs osa ja seuraavalla kerralla yhteenvetona mitä kaikkea olen saanut selville suhteellisen lyhyessä ajassa kun olen asiaan perehtynyt.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...
Lähetä kommentti
Lue lisää