Siirry pääsisältöön

Suurin huijaus ihmiskunnan historiassa? Osa 3 - velka



Jokainen lantti minkä taskunpohjaltasi löydät on jonkun velkaa jollekin. Jo yläkoulun oppikirjoissakin todetaan ykskantaan – raha on velkaa. Tämän blogisarjan toisessa osassa kerroin, että ainoa tapa millä rahaa poistuu kierrosta on se, kun velka maksetaan kokonaan pois. Näin ollen puhtaan teoreettisesti ajateltuna raha häviäisi maailmasta, jos velat maksettaisi pois. Käytännössä tämä ei ole mahdollista, koska velka on ainoa asia, mikä pitää järjestelmän pystyssä. 

Kaikki fyysinen raha (setelit ja kolikot) painetaan keskuspankissa. Sen lisäksi keskuspankissa on liikepankkien vähimmäisvarantovaatimusten (EU-alueella 1%) mukaiset talletukset. Tämä keskuspankkiraha muodostaa nykyään noin 10% kaikesta kierrosta olevasta rahasta. Kaikki keskuspankkiraha on liikepankkien velkaa keskuspankille. Eli vaikka keskuspankki luokin rahaa tyhjästä ilmasta, niin se on aina sidottuna velkaan, jolla on myös korko. Liikepankit toimivat tässä yhtälössä tietenkin välikätenä ja lainaavat tämän keskuspankkirahan eteenpäin valtiolle, kunnalle, yritykselle tai yksityishenkilöille. Jälleen tässä vaiheessa liikepankki asettaa lainalleen koron, joka lisää kokonaisvelkataakkaa. Koko tämä kuvio kuitenkin muodostaa vain sen 10% kaikesta rahasta (eli velasta) joka kierrossa on. 

Loput 90% kierrossa olevasta rahasta ovat numeroita pankkien tietokoneiden näytöillä, kuten osassa 2 tuli ilmi. Suurin osa tästä syntyy, kun joku ottaa lainaa pankista, jonka jälkeen pankkien kirjanpidoissa tuo laina monistetaan jopa 99 kertaiseksi. Jokaisessa vaiheessa lainaan liittyy korko, joka taas lisää huimasti kokonaisvelkaa.  Rahaliikenteen virrat ovat äärimmäisen monimutkaisia ja myös liikepankit ovat toisilleen velkaa. Tämä ei ole kuitenkaan olennaista kokonaiskuvan hahmottamisen kannalta. 

Pelottavaksi meidän tavallisten kansalaisten osalta tämä järjestelmä muuttuu siinä vaiheessa kun ymmärretään, että me koitamme veroillamme maksaa tätä massiivista velkataakkaa pois. Esimerkiksi ansiotuloveroa käytetään pääasiassa siihen, että valtio ja kunnat saavat maksettua velkojensa korkoa pois liikepankeille ja ne edelleen keskuspankille. Tuon lisäksi monet meistä ovat myös yksityishenkilöinä velkaa pankeille asuntolainojen, kulutusluottojen yms. muodossa. Eli kaikki ne hikipisarat ja lahjakkuuttemme, jota työpaikalla annamme itsestämme on periaatteessa vaan velan maksamista. Koska järjestelmä on rakennettu siten, että raha syntyy vain velan kautta, niin velan määrä maailmassa on sellainen lukema, jota ei kykene edes käsittämään. Kuten tiedetään ihan jo uutisiakin katselemalla, velkaa kasaantuu koko ajan vain lisää. 

Koska rahaa ei ole enää 45 vuoteen sidottu mihinkään konkreettiseen kuten kultakantaan, niin se on vain ja ainoastaan – velkaa. Ainoa looginen johtopäätös tästä on se, että eihän tämä korttitalo voi pysyä kasassa. Eikä se voikaan. Jossain vaiheessa se tulee romahtaen alas. Kyse ei ole siitä, etteikö päättäjät tätä ymmärtäisi. Koko järjestelmä on suunniteltu siten, että valtaapitävä eliitti hyötyy siitä suunnattomasti. Tämän vuoksi järjestelmä pidetään vaikka tekohengityksellä elossa niin kauan, kunnes se ei vaan enää onnistu. Tekohengitystä on annettu jo pitkään aikaa. Kovin pitkää aikaa kuolemaan ei enää ole.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...