Siirry pääsisältöön

Rehellisen autoilijan kiusaaja



Minun hommissa kehittyy ajan myötä melko kova suojakuori. Kunnianloukkaukset ja väkivallalla uhkailut oppii ohittamaan olankohautuksella. Se vaan kuuluu toimenkuvaan ja onhan monia muitakin ammattikuntia, jossa vastaavanlaista joutuu sietämään. Epäkiitollisia hommia on maailma pullollaan. Näin ollen nuo eivät hetkauta minua enää ollenkaan. 

Nyt joulukuussa olen tehnyt muutamia liikenteenohjausvuoroja. Pari niistä oli merkitty ihan työvuorolistaan ja loput olen ottanut ylitöinä, koska firmalla on ollut vaikeuksia saada ketään niitä hoitamaan. Kirjoitan tätä nyt palattuani kyseisestä vuorosta ja sen täytyy olla maailmankaikkeuden epäkiitollisinta työtä. 

On oikeastaan ihan yksi lysti mitä teet tai olet tekemättä, niin osalle ihmisistä liikenteenohjaaja on kuin ilmaa. Vaikka näyttäisit pysähtymiskäskyä niin selkeästi kuin suinkin vaan osaat, niin osa ihmisistä ajaa vain ohi. Jotkut taas pysähtyvät ja kiltisti kuuntelevat mitä sanot. ”Olkaa hyvä, kääntykää vasemmalle.” Vastaukseksi tulee nyökkäys ja ”okei”, jonka jälkeen käännytään kylmänviileästi oikealle. 

Sitten on se kaikkein kiukkuisin osa autoilijoista, jotka pitävät liikenteenohjaajaa vähintäänkin antikristuksen ilmentymänä. Ylemmyydentunnossa pitää saada edes joku pieni solvaus perille. Yleensä kun jossain seisoo liikenteenohjaaja, niin se tarkoittaa sitä, että sellaiselle on myös aito ja oikea tarve. Ilman liikenteenohjaajaa homma ei vaan toimisi. Toisin kuin osa autoilijasta tuntuu käsittävän, niin liikenteenohjaaja ei seiso siellä risteyksessä kiusaa tehdäkseen ja ihmisten arkea vaikeuttaakseen. Hän seisoo siellä suorittamassa työtehtävää, jolla on silläkin arvonsa. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät, että kaikella työllä on arvonsa. 

Koska työn luonne on tuollainen, niin en yhtään ihmettele sitä, että tekijöitä ei tunnu löytyvän, vaikka yleinen työtilanne maassa onkin heikko. Jos tällä tarinalla on jokin opetus, niin katsokaa tunnistatteko itsenne siitä. Jos tunnistatte, niin kannattaa harkita asenteen muuttamista. 

Huomenna palataan vielä kerran liikenteenohjauksen ”sotatantereelle” ja sitten pääseekin joulun viettoon. Stressitöntä joulua kaikille lukijoille ja kuunnelkaa myös niitä liikenteenohjaajia ;)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pudotin 20 kg - näin sen tein

  Viime jouluna tajusin, että olin ajautunut pisteeseen, jossa en enää tunnistanut itseäni. Ylipaino alkoi haitata arkea tavalla, jota en voinut enää sivuuttaa. 80 % ruokavaliota ja 20 % liikuntaa. Tietenkään tämä ei ole yleispätevä ohje, mutta omalla kohdallani koin onnistumisen avainten löytyvän juuri tästä mantrasta. Liikunta kun oli jollain tavalla osa päivärutiinejani myös silloin, kun paino huiteli 120 kilon paikkeilla.    Päätöksen taustat Alle sadan kilon lukemissa olen viimeksi ollut vuonna 2015 ja painooni jollain tasolla tyytyväinen edellisen kerran vuonna 2020. Pidän päiväkirjaa, joten sitä kautta on helppoa palata viime joulukuun tunnelmiin. Muutama asia korostuu. …pääpointtina se, että en voi enää viivyttää tätä asiaa ja tuntuu, että se on pakko tehdä nyt tai ei koskaan. Työputkien jälkeen olen niin rättipoikki, että siinä ei ole enää mitään järkeä. Kuten esimerkiksi eilen luulin tulleeni kipeäksi, mutta kyse ei ollut muusta kuin väsymyksestä. ...

Alkuvuoden kohukirja: Itsekkyyden aika

  Harva kirja on omassa somekuplassani herättänyt niin paljon tunteita kuin Liisa Keltikangas-Järvisen ”Itsekkyyden aika.” Suurimmaksi osaksi kirja on saanut kehuja, mutta myös soraääniä on sekaan mahtunut. En halunnut jäädä tästä keskustelusta ulkopuoliseksi, joten marssin kirjakauppaan ja ostin oman kopioni.    Mistä kirja kertoo? Kirjan ydinväite on mielestäni tämä: Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri on mennyt jo liian pitkälle. Olemme siirtyneet yltiöyksilöllisyyden aikaan, joka korostaa narsistisia persoonallisuuspiirteitä ja tekee ihmisistä puhtaasti itsekkäitä. Teesinsä tueksi kirjoittaja vyöryttää paljon tutkimustietoa ja esimerkkejä. Kirjassa pohditaan nykyihmisen loukkaantumisherkkyyttä, lasten kasvatustapoja, ihmiskuvan muutosta, persoonallisuussyrjintää ja sosiaalisen median negatiivista vaikutusta muiden aiheiden muassa.    Kärkevä kirjoitustyyli Keltikangas-Järvinen on tehnyt mittavan uran tutkijana, mutta tässä teoksessa hän on jätt...

Pelkään Trumpia hieman, mutta Vancea paljon

  Venezuelan diktaattori Nicolas Maduron syrjäyttämisen jälkeen Donald Trumpin pelko on kasvanut uusiin mittasuhteisiin. Erinomaisesti onnistunut sotilasoperaatio on nostattanut presidentin itseluottamuksen vielä uudelle tasolle. Haastatteluissa Trump on viitannut kintaalla kansainväliselle oikeudelle, Natolle ja uhitellut entistä vakavammin Grönlannin valloittamisella. Kuluneella viikolla Trump oli muun muassa todennut, että ainoa rajoite on hänen oma moraalinsa. Tilanteeseen Trumpin kanssa on syytä suhtautua vakavasti, mutta vielä suurempi uhka väijyy varjoissa ja se on varapresidentti J.D. Vance.   Trump: arvaamaton mutta ymmärrettävä Trumpin mieli muuttuu nopeasti, jonka vuoksi hän on syystäkin saanut maineen arvaamattomana johtajana. Trumpin oikut ovat nostaneet myös Euroopan johtajat suurempaan hälytystilaan kuin vuosikymmeniin. Transatlanttiseen yhteistyöhön ja Yhdysvaltoihin sotilaallisena suojaajana ei voi enää entisellä tavalla luottaa. Toisesta näkökulmas...