Kukaan ei halua uskonsotaa

Ranskan terroriteot ovat järkyttäneet maailmaa tällä viikolla. Ne kouraisivat myös allekirjoittaneen tunteisiin, vaikka etukäteen tiesinkin moisen olevan vain ajan kysymys. Toivottavasti kukaan ei elä harhaluulossa, että teot loppuisivat tai joku valtio (esimerkiksi Suomi) olisi tuollaisilta turvassa. 

Ranskan tragedia vaati kaikkinensa noin 30:n ihmisen hengen. Se oli maailman ykkösuutinen koko viikon ajan. Samaan aikaan Isisin ja Boko Haramin kaltaiset ääri-islamistijärjestöt jatkavat teurastustaan Irakissa, Syyriassa, Nigeriassa ja muuallakin. Tänä aamuna The Guardian brittilehti uutisoi, että Boko Haram on tehnyt kaikkien aikojen verisimmän hyökkäyksensä Nigeriaan. Teurastuksessa pelätään kuolleen jopa 2 000 ihmistä. Ranskan tapahtumat olivat järkyttäviä, koska ne kouraisivat Euroopan ja Pohjois-Amerikan sivistysvaltioita läheltä. Jos se tapahtuu tuolla, niin miksei meilläkin? Tämä tietysti johtaa debaattiin ihmisarvosta. Boko Haram hirmuteot uutisoidaan pienesti kun Ranskan tapahtumat ovat jokaisen uutislähetyksen pääaiheena vielä varmasti jonkin aikaa. Mutta se on toinen keskustelu se. 

Mielestäni on älyllisesti rehellistä tunnustaa, että käsissä on ongelma, johon ei ole valmista ratkaisua. Sen juuret ovat sinällään positiivisessa asiassa: massamaahanmuutossa ja monikulttuurisuudessa. Jos ajatellaan Euroopan mannerta niin vuosisatojen ajan kyseessä oli yhteiskristillinen alue. Etelä-Eurooppa katolinen ja Pohjois-Eurooppa protestanttinen, näin suuressa linjassa ajateltuna. Mitä Euroopassa tapahtui juutalaisvähemmistöjen kanssa on ehkä verisin ja groteskein luku maailmanhistoriaa. Kun asettuu tarkkailemaan tilannetta monen vuosisadan perspektiivillä on havaittavissa, että islam on tietyllä tapaa ottanut 1900-luvun juutalaisuuden aseman Euroopassa. Se on jotain, mihin suuri osa kansasta ei oikein osaa suhtautua. Se, että terroristit (uskoonsa vedoten) tekevät näitä hirmutekoja eivät ainakaan edistä ennakkoluulojen lientymistä. 

On päivänselvää, että terrorismi ei ole yhtä kuin islamin usko. Terrorismiteon ei tarvitse olla uskonnollisesti värittynyt. Ihmismieli kuitenkin toimii jaottelemalla ja kategorisoimalla, tai luomalla stereotypioita. Jokaisella meistä on varmasti mielikuva siitä, millainen ihminen matematiikan lehtori tai poliisi on. Näin ollen kun terroristit avoimesti ilmoittavat tekojensa motiiviksi jihadin tai profeettansa kunnian puolustamisen, on käsissä valtava ongelma. Vaikka onkin valistunut kansanosa, joka selkeästi ymmärtää erottaa nämä asiat, niin on myös todella iso joukko, joka vetää yhtäläisyysviivan: islam = terrorismi. 

Kukaan ei halua, että ”ongelma ratkaistaan” 1940-luvun tai modernin ristiretken tapaan. Ei kukaan. Hankalaksi tilanteen tekee vaan se, että vaihtoehtoista ratkaisumallia ei ole keksitty. Tai onhan toki yksi ratkaisumalli se, että lyödään kansallisvaltioiden ympärille muurit ja estetään islaminuskoisten maahanmuutto kokonaan. Tämä on jokseenkin epärealistinen ja yhtä lailla kammottava ratkaisu, joka veisi maailmaa monta sataa vuotta kehityksessä taaksepäin. 

Kun ollaan tällaisessa pattitilanteessa niin tarjolla on vain osaratkaisuja. On myönnettävä, että uskonnollisesti värittyneiden terroritekojen uhka on todellinen, myös meillä Suomessa. Kaikkea ei saada estetyksi, mutta toivottavasti edes jotakin. Tämän vuoksi viranomaisille täytyy antaa riittävät resurssit ja lainsäädännölliset oikeudet taistella terrorismia vastaan. Esimerkiksi ISIS:in joukoista Suomeen palaavat henkilöt on asetettava tiukkaan viranomaistarkkailuun sen lisäksi, että heille tarjotaan vapaaehtoista mahdollisuutta osallistua radikaloitumisen vastaiseen ohjelmaan. Terroritekoja estetään Euroopassa vuosittain tuntematon määrä. Ymmärrettävistä syistä viranomaiset eivät näistä operaatioista julkisuuteen kerro. 

Vahvin voima tässä kuitenkin on muslimiyhteisöt itsessään. Juuri heidän on ankarimmin tuomittava terrorismi ja tehtävä selväksi että se on täysin anteeksiantamatonta eikä todellakaan tie 72 neitsyen luo. Muslimiyhteisöillä on myös parhaat mahdollisuudet tunnistaa radikalisoituminen sen alkutekijöissään ja ohjata eksyneet jäsenensä viranomaisten puheille. Toivon todella, että näin myös tapahtuisi. Mikään ei kuitenkaan suojaa siltä, etteikö terroritekoja vastaisuudessakin tapahtuisi. Madrid, Lontoo ja Pariisi ovat jo olleet kohteina. Seuraavalla kerralla se saattaa olla Helsinki. Pelottava ajatus, mutta siihen on varauduttava.