Avioliittolaki

Homolaki. Tasa-arvoinen avioliittolaki. Sukupuolineutraali avioliittolaki. Oli termi mikä tahansa niin tuo tuntuu olevan tämän viikon ainoa yhteiskunnallinen keskustelunaihe. Olen keskustapuolueen jäsen ja vaikuttaa, että tuo kysymys repii ja raastaa puoluetta sisältäpäin. Puolueen sisältä kun löytyy valtavaa hajontaa asian suhteen, mitään yhteistä linjaa on mahdoton löytää. Käsitykseni mukaan samanlaista se on myös kokoomuksen osalta. Perjantaina äänestyksessä keskusta ja kokoomus tulevat ratkaisemaan lain kohtalon. 

Ärsyttävin piirre koko vellovassa keskustelussa on näennäis suvaitsevaisuus. On selvää, että avioliittolain puolestapuhujat kokevat asian todella tärkeäksi ja ovat kiitettävästi pitäneet siitä ääntä. Samalla kun he julistautuvat suvaitsevaisuuden puolestapuhujiksi, niin tosiasiassa ovatkin kaikkea muuta niitä kohtaan, jotka lakia vastustavat. Olen lukenut kommentteja joissa avioliittolain puolustajat suorastaan hyökkäävät niiden kimppuun, jotka sitä vastaan ovat. Syyttömiä eivät ole toki avioliittolain vastustajatkaan. Oma ymmärrykseni tästä on kuitenkin se, että vastustajat ennemmin hiljenevät välttääkseen ryöpytystä. 

Yritän tässä sanoa sitä, että avioliittolain vastustaminen ei automaattisesti tee sivistymätöntä ja suvaitsematonta ihmistä. Jossain määrin avioliittolaista on tullut noiden asioiden mittari, jota sen ei mielestäni tulisi olla. 

Nyt kun olen saanut tuon sydämeltäni pois niin voisinpa kertoa mitä mieltä itse olen asiasta. Kyseessä on hirmuisen vaikea asia, jossa on monta puolta. Yhtäältä kunnioitan traditiota. Avioliitto on yksi katolisen kirkon seitsemästä sakramentista ja se on miehen sekä naisen välinen. Protestanttikristitty toki itse olen, mutta tuossa asiassa hyvin lähellä katolilaista ajattelua. Avioliitto-instituution merkityksen rapistuminen on huolettanut minua jo pidemmän aikaa. Suurin hiertävä tekijä minulle on ollut nimenomaan ”avioliitto” terminä.

Toisaalta taas vastustaminen pelkkään traditioon vedoten on vatipäistä. Mitään kehitystä ei koskaan tapahtuisi, jos traditioita ei rikottaisi. Ensimmäinen tradition rikkoja, todellinen kapinallinen kun oli Jeesus Nasaretilainen. Fariseukset vainosivat häntä tämän vuoksi.  

Koska aidosti kannatan tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta niin kansanedustajana äänestäisin perjantaina lain puolesta. ”Ei se ole mitään keneltäkään pois” on moni asiasta lausunut ja samaa mieltä olen. Laki kun ei velvoita kirkkoa vihkimään homopareja, vaan jättää tämän kirkon itsensä päätettäväksi. 

Vielä yhden ehdotuksen voisin tehdä asiaan liittyvään. Itselläkin ”avioliitto” terminä on se, mikä tässä on eniten hiertänyt. Olisiko järkeä, että ”avioliitto” termi poistettaisi lakitekstistä kokonaan? Kaikkiin parisuhteisiin viitattaisiin termillä ”rekisteröity parisuhde”? Näin ollen kirkkoon kuuluvat kristityt saisivat avioliittonsa, kirkkoon kuulumattomat olisivat rekisteröidyssä parisuhteessa. Tällöin avioliitossa elävien parien lukumäärä vähenisi ja siitä tulisi entistä enemmän uskovaisten juttu. Olisiko tuo huono ajatus?